Iida Rauma

Hävitys

Tapauskertomus

Hävitys — tapauskertomus on vuoden 2022 kaunokirjallisuuden Finlandia-voittaja.

Öisellä juoksulenkillä A näkee joutomaan laidalla tutun hahmon ja tajuaa, ettei mikään lopu, mikään ei ole ohi. Alkaa hengästynyt ja epätoivoinen yritys jahdata ja paeta omaa menneisyyttä läpi Turun runnellun kaupungin, 1990-luvun kosteusvaurioisiin luokkahuoneisiin ja pimeyteen, jolle ei ole sanoja, mutta josta on silti kerrottava.

Hävitys kysyy, kuinka kirjoittaa itsestä, jos oma itse on hajotettu. Kuinka dokumentoida lapsuutensa kauheudet kulttuurissa, jossa aikuiset vihaavat lapsia ja haluavat pyyhkiä jäljet menneistä vääryyksistä?

Iida Rauman kolmas romaani onnistuu mahdottomassa. Vimmainen vaatimus muistaa, rakkaus poltetun ja puretun Turun ihmeelliseen historiaan sekä ytimiin yltävä kipu punoutuvat häikäiseväksi kuvaelmaksi väkivallasta, jonka kehät laajenevat aina planeetan ääriin asti. Hävitys näyttää kirjallisuuden kyvyn kertoa totuus silloin, kun kaikki muut tavat puhua on torjuttu tai tuomittu hulluiksi.

Otteita arvioista:

"Hävitys on vimmainen teos, jonka luin yhdeltä istumalta — niin vangitseva se on. Välillä oli kuitenkin laitettava kirja kiinni, hengitettävä syvään ja rauhoittuttava. Niin paljon tunteita kirja nostaa pintaan. Mikä raju, väkevä lukukokemus!"
Kuiske.fi

“Iida Rauman teos osoittaa hätkähdyttävästi, viiltävästi ja koskettavasti taiteen potentiaalin tuoda esiin yhteiskunnallisia rakenteita.” — Kaisa Kurikka, Turun Sanomat

“Iida Rauman Hävitys kuuluu varmasti vuosikymmenen huomattavampiin yhteiskunnallisiin romaaneihin. — — Vaikka Rauman kirjan yhteiskunnallinen sanoma korostuu vastaanotossa, on syytä panna merkille, että kirja on myös taiteelliselta muodoltaan erittäin korkeatasoinen. Tekstin rytmi vie mukanaan. — — Rauman tiheässä proosassa dialogi ei ole tylsää eikä tyhjänpäiväisesti selostavia hetkiä ole. Kaikella on merkitys. Kertomuksen hieno, vaativasti toteutettu kokonaisrakenne on huoliteltu ja tyylipuhdas, mutta ei asetelmamainen.” — Virpi Alanen, Parnasso

”Hävitys on ensi sijassa taiteellinen hanke, kielensä suvereenisti hallitseva romaani, ja sellaisena se on huikea taidonnäyte. — — Hävitys pohjaa vuorotteluun eri kerrontatapojen ja kielirekisterien välillä, koko ajan intensiteetin säilyttäen, ja täydentää fiktiota faktoilla, faktoja elämyksellisyydellä. Se on mukana paitsi murteena, myös ruumiin kokemuksina, lähinnä kipuna.

Tämän ajan romaania ei tietenkään ole ilman viittauksia koko maailman hävitykseen, ekologiseen kriisiin. Lisäksi Hävitys on vielä paneutuva, rakastava kuvaus Turusta. Sitä voisi jopa käyttää oppaana kaupunkikävelyllä. Siinä Rauma tosin uppoutuu nimenomaan kaupungin hävittämiseen, jota on tehty pitkään, systemaattisesti ja ahneesti. Se tarina on täynnä kiinnostavia hahmoja ja hiuksia nostattavaa uudistus- eli tuhovimmaa.
— Suvi Ahola, Helsingin Sanomat

”Kiusaamiskuvaus on romaanin kova ja kylmä ydin. 200 sivun mittaista jaksoa voi pitää kaunokirjallisena taidonnäytteenä, ainutlaatuisena lajissaan. — — Romaani on tapauskertomus ilmiselvästä väärinkäytöstä. — — Kirjassa viitataan suoraan naispyhimyksiin. Hävitys on pyhimystarinan nykyaikainen muunnelma.” — Herman Raivio, Suomen Kuvalehti