Jenni Kulmala (toim.)

Hyvä vanhuus

Menetelmiä aktiivisen arjen tukemiseen

Hyvään vanhuuteen kuuluvat hyvinvointia tukevat ja itselle merkitykselliset asiat. Myös hoitohenkilökunnan ammattitaitoon kuuluu kohdella ihmistä kaikissa elämänvaiheissa persoonana eikä potilaana.

Ikääntyminen tuo usein mukanaan monenlaisia fyysisiä muutoksia, luopumista ja uudenlaisiin tilanteisiin sopeutumista. Nämä eivät kuitenkaan ole hyvän vanhuuden este. Asenteilla, läheisillä ihmisillä ja fyysisellä ympäristöllä on suuri rooli ikäihmisen mielekkään elämän tukemisessa.

Kirjassa kuvataan käytännönläheisesti monia vanhusten arkeen liittyviä aiheita, kuten asuinympäristön turvallisuutta, teknologian hyödyntämistä sekä liikkumisen ja terveellisten elämäntapojen tukemista. Artikkelit tarjoavat vinkkejä ja virikkeitä sekä itsenäisesti kotona asuvien että erilaisten palvelujen piirissä olevien vanhusten elämään ja ohjeistavat lukijaa ikäihmisten arvostavaan ja kunnioittavaan kohtaamiseen. Kirjan sisällöstä hyötyvät yhtä lailla vanhustyön ammattilaiset, alan opiskelijat kuin ikäihmisten läheiset.

Pohdintatehtävä ja harjoitus kirjasta:
Oletko huomannut työssäsi tai muissa ihmissuhteissasi tunteiden tarttumista? Kokeile negatiivisen peilaamiskierteen muuttamista niin, että alat tietoisesti ajatella hyvää ihmisestä, jota kohtaan koet epäluottamusta tai ärtymystä. Katso häntä lempeästi, ihaillen ja ihmetellen, kuin sinulle salaperäistä ja hämmentävää aarretta. Älä yritä analysoida tai tulkita hänen käyttäytymistään. Kuule vain rauhassa, miten hän tuntee ja ajattelee, ja asetu tuntemaan näitä samoja asioita mielessäsi hänen rinnalleen. Havainnoi, miten harjoitus vähitellen muuttaa tunteitasi yhä lempeämmiksi ja miten tämä ihminen myös alkaa vastata sinun muuttuneeseen läsnäoloosi pehmeämmällä ja kohtaavammalla tavalla.

Koskettava ote kirjasta:
Autonomian säilyttäminen on ihmiselle yritys suojata omaa minuutta. Olla noudattamatta nöyryyttävää käskyä on viimeinen itsemääräämiseen liittyvä asia, jonka mummo voi valita, vaikka siitä aiheutuu hänelle itselleen haittaa. Mummon kuoleman jälkeen selvisi, että mummolla oli elämässään toistuvia kokemuksia seksuaalisen väkivallan uhrina olemisesta. Hän kantoi tätä häpeää ja siitä seurannutta lasta, isyydenselvittelykuulusteluita ja lopulta lapsen menettämistä salaisuutena, jota kukaan muu kuin oma sisko ei saanut koskaan kuulla. Kuinka paljon pakottava äänenpaino ja epäystävällinen kosketus ovat herättäneet hänessä ahdistusta, kehollista reagoimista, joka ei ole hänen valittavissaan?

Kirjan toimittaja Jenni Kulmala on terveystieteiden tohtori ja gerontologian ja kansanterveyden dosentti. Hän on tutkinut yli kymmenen vuoden ajan terveeseen ja toimintakykyiseen ikääntymiseen liittyviä teemoja ja opettanut vanhustyön kysymyksiä sekä yliopistossa että ammattikorkeakoulussa.

Teoksen kirjoittajat ovat kokeneita vanhustyön tutkijoita, kehittäjiä ja hoitotyön ammattilaisia.