Tweet

 

Ajattelun ja oppimisen taitoja — mitä muuta sitä tarvitaankaan?

Ajattelu ja oppimaan oppiminen on kirjattu uuteen opetussuunnitelmaan ensimmäiseksi laaja-alaisen osaamisen kuvaukseksi. Se ei ole siinä paikalla sattumalta, vaan koska se vaikuttaa kaikkiin muihinkin laaja-alaisen osaamisen alueisiin ja kaikkeen koulutyöhön. Täten tämän alueen hahmottamisen tulisi olla myös opettajilla erinomaisen hyvin selkärangassa ja sisäistettynä. Mitä se siis on ja mitä luokanopettajan tulisi aiheesta tietää?

Kirjassa Ajattelun taidot ja oppiminen laaja tekijäkaarti opetus- ja kasvatusalan huippuammattilaisia avaa aiheen samalla kertaa perusteellisesti ja kuitenkin käytännönläheisesti. Kirjassa lähdetään jokaisessa luvussa liikenteeseen siitä, mitä opetussuunnitelma sanoo. Sen jälkeen opetussuunnitelman sanomaa peilataan eteenpäin kysymällä ”Mitä tästä voisi ajatella?”. Näissä lukujen osioissa opetussuunnitelman sanomaa kirkastetaan, selitetään ja tuodaan esille aihealuetta tukevia tutkimuksia. Nämä osiot ovat herkullisia, sillä opetussuunnitelmassa on tiivistettynä niin paljon asiaa pieneen tekstimäärään, että tärkeitä ajatuksia jää helposti huomaamatta. Lopuksi palataan täysin luokkahuonekäytännön tasolle osioissa Ajattelutehtäviä kokeiltaviksi. Nämä osiot sisältävät ihastuttavan paljon tehtäviä toteutettavaksi eri-ikäisten oppijoiden kanssa.

Oppiessaan ajattelemaan oppilaat oppivat myös oppimaan.
Ajattelutaitojen oppimiselle tulisi varata aikaa ja mahdollisuuksia.
Toimintakulttuurin tulee tukea ajattelutaitojen kehittymistä.
Oppilaiden on itse tultava tietoisiksi ajattelunsa kehittymisestä — tämä tukee oppimisen omistajuutta.
Oppiaineiden sisältöjen tulisi koulussa olla ajattelun väline, ei ajattelun kohde.

Tässä joitakin poimintoja kirjan tärkeistä ajatuksista, joiden tulisi näkyä oppilaiden arjessa. Teoksessa kiteytetään paljon ajatuksia, joita uusi opetussuunnitelma nostaa kauttaaltaan esille. Yhdessä tekeminen, keskustelukulttuuriin kannustaminen, oppilaiden sitouttaminen oppimisen prosessiin, ei vain tietoja vaan taitoja. Se helpottaa opettajan tuskaa, joka tulee (oppikirjojen) oppiainesisältöjen ja toisaalta laaja-alaisen osaamisen alueiden ja oppilaan kokonaisvaltaisen tukemisen ristitulesta. Kirja valaa uskoa siihen, että oppikirjojen läpiselaaminen ja bulimiaoppiminen eivät ole oikeaa oppimista, eivätkä ne tue tulevaisuuden aktiivista, elinikäistä oppimista. Toisaalta se saa myös huomaamaan, että tieto ja taidot eivät suinkaan ole kaksi toisiaan poissulkevaa asiaa.

Teoksessa käydään läpi koko oppimisen prosessi lähtien ennakkotiedoista ja oletuksista, siirtyen työskentelymalleihin ja lopuksi arviointiin. Kaikissa näissä vaiheissa ajattelutaidoilla on merkityksensä ja niiden kehittymistä voi ja tulee tukea koko prosessin ajan. Teoksessa annetaan runsaasti vinkkejä, mitä opettajan tulisi huomioida opetuksessaan jatkuvasti, että hän tulee samalla kehittäneeksi ajattelun ja oppimisen taitoja. Näistä konkreettisista sivuista tekisi mieli ottaa huoneentauluja oman luokan seinälle. Sieltä ne muistuttelisivat niin opettajaa kuin oppilaistakin kysymään oikeita kysymyksiä ja pohtimaan sekä kyseenalaistamaan omaa ajattelua. Kirja ei ole kerralla pureskeltu, vaan sisäistääkseen asiat uudeksi toimintamenetelmäksi sen joutuu varmasti avaamaan pikkuhiljalleen, osio kerrallaan, yhä uudelleen ja uudelleen.

Itselläni on ollut onni samaan aikaan osallistua myös yhden kirjan tekijän, Päivi Nilivaaran, kurssille jossa käsitellään ajattelun taitoja ja oppimaan oppimista. Kurssilla Päivi on toteen tuonut kirjan ideamaailmaa ja erilaisilla toimintamuodoilla pakottanut myös opettajat ajattelemaan omaa ajatteluaan ja toimintamallejaan. Kurssilla on paitsi keskusteltu hurjasti, myös tutustuttu muihin yhteisöllisen tiedon tuottamisen tapoihin.

Ajattelun taidot ja oppiminen ei ole helppo käsikirja, joka kertoisi täsmälliset ohjeet ”Toimi näin ja oppilaasi ajattelutaidot paranevat”. Sen sijaan se pakottaa myös opettajan pohtimaan omaa opetustaan kriittisesti ja houkuttelee tarttumaan mahdollisuuksiin kehittää oppilaiden ajattelutaitoja. Kasvava huoli lasten ja nuorten pinnallisten kaikki-mulle-heti-nyt ja en-jaksa-vaivautua -asenteiden takia vie meidät juuri tämän asian äärelle: pitkäjänteinen syventyminen asian äärelle, eri näkökulmat, kriittisyys, pohdinta, vastuu omasta oppimisesta ja tulevaisuudesta ovat todellakin tarpeen.

Kirjoittaja: Teija Paavilainen

Tilaa Ajattelun taidot ja oppiminen -kirja

Tutustu täältä OPS-koulutustarjontaamme

Takaisin kirjablogi -listaukseen>>