Opetussuunnitelmakieli on täynnä käsitteitä, joita OPS-ulkomaalaisten on vaikea ymmärtää. Käsissäni on perusasteen uuden opetussuunnitelman ytimeen kytkeytyvä kirja Ajattelun taidot ja oppiminen. Kirjan otsikko ja sisältö osoittavat uuden OPS:in tärkeään käsitteeseen "laaja-alainen osaaminen". Ensimmäinen aihepiiri laaja-alaisessa osaamisessa kokonaisuudessa (L1-L7) on Ajattelu ja oppimaan oppiminen. Kyse on oppimisen avaimista: “Ajattelun ja oppimisen taidot luovat perustaa muun osaamisen kehittymiselle ja elinikäiselle oppimiselle.” En oppinut biologian ja maantiedon tunneilla vain sitä, mitä koulumaailmassa nimitämme substanssiksi vaan opin yleisempää, läpi elämän kantavaa. Juuri siitä kirja Ajattelun taidot ja oppiminen -kirja puhuu.
Oppiminen on tietojen ja taitojen omaksumisen ohessa ihmisenä olemista, ihmisyyttä, kulttuuria ja sivistymistä, kasvamista omaksi itseksi. Viime vuosina sivistyksen unohtuneisuus on puhuttanut opetusalan ihmisiä. Maailma muuttuu ja osa maailman muutoksesta näkyy pinnallistumisena. Periaatteessa meillä on saatavilla ihmiskunnan historiaan peilaten järisyttävä määrä informaatiota ja kulttuurin tuotteita, mutta ahmimmeko sivistystä Kalle Päätalon tavoin nälkäisinä päivän päätyttyä peiton alla? Missä kytee oppimisen kipinä? Miten siis sytyttää intohimo oppia?
Oppiminen on henkilökohtaista elämää. Se kiinnittyy omiin uskomuksiin, oman persoonan kehittymiseen, oman elämän kulkuun. Miksi minulle jäi lähtemätön jälki siitä, että opiskelimme Tarzanin levinneisyyttä Afrikassa? Siksi, että opiskelimme sitä, koska joku koiranleuka luokkakavereistani oli sellaisen toivelapun kirjoittanut yhteissuunnittelutunnilla ja koska opettaja otti sen pilke silmäkulmassa tosissaan. Siis me 13-vuotiaat naperot olimme aidosti saaneet vaikuttaa, olla osallisia. Hauska yhdistyi asialliseen.
Kirja Ajattelun taidot ja oppiminen yhdistää viisi suurta elementtiä: Oppimisen psykologinen ymmärtäminen on kantava juoni. Sitä täydentää monipuolisesti oppimisen yhteisöllistä ja sosiaalipsykologista puolta tukeva näkemys. Kirja on myös syvällisen humaani, filosofinen ja sivistysihanteen arvomaailmaan kiinnittyvä. Kirjan suuri elementti on kytkös perusopetuksen uuteen opetussuunnitelmaan ja käytännönläheisyyttä tuo didaktisen viisauden jakaminen.
Kolme ensimmäistä elementtiä ovat universaaleja. Oppimisen psykologiassa ei toki kirjan rajauksen vuoksi käsitellä aikuisen oppimisen psykologiaa, mutta kaiken kaikkiaan kirja antaa tämän päivän tutkimustietoon pohjautuvan selkeän perustan oppimisen psykologiasta, niin oppijaminäkuvaan, tiedonkäsittelyyn kuin motivaatioon ja emootioihin liittyen. Kirja tuo myös hyvin esille yksilöllisyyden ja yhteisöllisyyden jännitteen sekä edut. Ei ole mielekästä pakottaa kaikkia samoille ajatusradoille, mutta voimme ajatella yhdessä samaa ja oivaltaa eri suunnista lähestyen enemmän kuin yksikseen. Erityisen lämmittävää on kirjan tarjoama muistutus siihen, että pysähtyisimme ajattelemaan ja oppimaan. Kyse ei ole juoksukilpailusta. “Mihin kouluissamme on niin kiire, että siellä ei jää aikaa ajatella ja oppia?”
Ajattelun taidot ja oppiminen on kultakimpale kirjaksi. Kuusi kirjoittajaa eivät ole kirjoittaneet erillisiä artikkeleita, vaan sulattaneet yhteisen asiantuntijuutensa saumattomaksi kokonaisuudeksi. Kohderyhmärajaus on kirjan hyvä ja huono puoli. Sisällöllisesti kirjan anti sopisi kaikille opetustyötä tekeville, jopa oppimisesta kiinnostuneille opiskelijoille ja heidän tukijoukoilleen. Rajauksen vuoksi kirja toisaalta puhuttelee perusopetuksen opettajia ja jokainen luku viittaa perusopetuksen opetussuunnitelmaan. Silti opetussuunnitemajargonin yli loikkaa nopeasti ja ydinluuta pääsee ryystämään hartaasti. Tämän kirjan kun saisi vielä englanniksi ja laajaan maailmanlevitykseen. Lukiessani haaveilin tulevaisuuden kirjasta, joka voisi olla rungoltaan sama, mutta minä lukijana voisin säätää, millainen painotus omaan lukukokemukseeni valikoituisi: OPS-sparrausta, oppimispsykologiaa vai käytännön harjoitteita.