Tweet

Eriyttämisen ihanuudesta

Tälle kirjalle on tarvetta. Tämä ajatus tuli ensimmäisenä mieleeni ja lukukokemus vahvisti ajatusta entisestään. Eriyttämisen tarpeesta on puhuttu valtavasti jo ainakin 15 vuoden ajan. Sen vaikutukset kouluviihtyvyyteen, oppimismotivaatioon ja oppilaiden tulevaisuuteen on tunnustettu laajasti. Samaan hengenvetoon on opettajapuheessa lisätty eriyttämisen aiheuttama suuri lisätyö ja vaativuus. Jos asiasta puhutaan aina vain hankalana asiana, se myös koetaan sellaisena. Tai ehkä jo pelkkä ajatus lannistaa, eikä edes jakseta yrittää. Tähän ahdistukseen Onnistu eriyttämisessä tarjoaa opettajalle nimenomaan käytännön apuneuvoja ja välineitä.

”Eriyttäminen on opetuksen lähestymistapa, joka huomioi jokaisen oppilaan yksilöllisyyden ja erityistarpeet. Sen avulla pyritään mahdollistamaan oppiminen ja takaamaan onnistumisen kokemukset kaikille.” Kirjassa eriyttäminen nähdään ihastuttavan ja ajattelua virkistävän laaja-alaisesti. Ensimmäisenä eriyttämisestä tulee opettajalle helposti mieleen eriyttävä oppimateriaali (ja sen aiheuttama monistusrumba). Kirjassa kehitelty Viiden O:n malli ulottaa eriyttämisen laajemmalle: opetusjärjestelyihin, oppimisympäristöihin, opetusmenetelmiin, oppimisen tukimateriaaliin ja oppimisen arviointiin. Jokainen eriyttämisen osa-alue saa kirjassa myös oman käsittelynsä. Samalla herää huomio siitä kuinka vahvasti ja systemaattisesti eriyttämisen on lähdettävä jo rakenteista ja lukujärjestysten laatimisesta. Tämän takia opas olisi mainio luettavaksi myös koulujen pedagogisille johtajille.

Kirjassa viehättää suuresti sen käytännönläheisyys. Hankalia asioita opetussuunnitelmasta tai uudesta oppilashuoltolaista on sopivasti yksinkertaistettu ja tuotettu ymmärrettävään muotoon, ns. ”maalaisjärjelle”. Kirjassa on paikoitellen valtavia määriä vinkkejä joita kokeneemmat opettajat kenties ovatkin jo kokeilleet, mutta uskoakseni jokainen opettaja löytää myös jotain ihan uutta. Tai jokin jo kokeiltu, mutta unohtunut eriyttämisen tapa palaakin takaisin mieleen. Kirjassa toteutuukin mukavasti ajatus hyvien käytäntöjen jakamisesta. Jokaisessa luokassa ja koulussa on varmasti omia toimivia käytännön ratkaisuja eriyttämiseen mutta niiden jakamiselle ei tahdo löytyä foorumia.

Yksi kirjassa toistuvista ajatuksista on yhdessä tekeminen. Tätä ajatusta olisi voinut laajentaa vieläkin enemmän. On nimittäin totta, että kouluissamme elää edelleen vahva yksin puurtamisen kulttuuri ja eriyttäminen. Helpotusta asioihin toisi valtavasti se, että tehtäisiin asioita enemmän yhdessä. Kirjassa yhdessä tekemistä tapahtuu ideaalitapauksessa kaikilla Viiden O:n mallin tasoilla, eriyttäminen ei enää tunnukaan raskaalta ja ”ylimääräiseltä” työltä, vaan se on osa perusarkea.

Toinen itselleni tärkeä ajatus, joka kirjaa lukiessa tulee mieleen: ”Ah, näinhän minä olen jo tehnytkin. Ja näin siis saa tehdä? Jee!” Etenkin aloittelevana opettajana kokee usein epävarmuutta siitä, mitä on ”riittävä tekeminen” ja ”riittävä oppiminen” ja jos nämä ja nämä jäävät tekemättä niin kuinka käy tulevilla vuosiluokilla? Toisessa vaakakupissa painaa oppilaan motivaatio. Se nimittäin karsiutuu nopeasti, jos tehtävät ovat liian haastavia ja niitä on liikaa. Vuodet ovat itsellenikin osoittaneet, että tasan ei ole tasan sekä motivaatio on avain moneen. Onnistu eriyttämisessä vahvistaa kauniisti ajatusta siitä, että opettaja voi ja hänen pitää tehdä valintoja vankan oppilastuntemuksen pohjalta, motivoiden ja kannustaen.

Kirjassa on haluttu huomioida sekä alaspäin eriyttäminen, että ylöspäin eriyttäminen. Mielestäni loistava valinta on kuitenkin painottaa alaspäin eriyttämistä. Lisäksi on hyvä, että myös maahanmuuttajaoppilaat huomioidaan. Kirjan aikana mukana kulkevat esimerkkioppilaat yhdistävät kirjan ajatuksia arkirealismiin ja tarjoavat ratkaisuvaihtoehtoja eriyttämisen ongelmiin. Sama funktio on kirjan lopusta löytyvillä ideapaketeilla äidinkielen ja kirjallisuuden, matematiikan ja englannin kielen eriyttämiseen. Liitteinä kirjasta löytyy vielä käytännön työkaluja ja lomakkeita eriyttämisen tueksi. Niiden avulla on hyvä selkiyttää omaa ajattelua ja omia havaintoja jostakin yksittäisestä oppilaasta.

Alaotsakkeensa mukaisesti Toimivan opetuksen opas tähtää korkealle ja saattaa aiheuttaa suuressa määrässään käytännön vinkkejä ja ideoita opettajalle, mutta myös ahdistusta — olenko minä huono opettaja, kun en kaikkea tällaista jaksa? On hyvä muistaa, että kyseessä on nimenomaan opas — sen voi aina tarpeen mukaan ottaa esille silloin kun tuntuu että omasta päästä ei enää ideoita löydy. Kaikkea ei todellakaan ole tarkoitus omaksua ja ottaa käyttöön.

Kirjoittajilla on vankka kokemus erityisopetuksen puolelta ja tämä näkyy myös teksteissä. Osa ideoista soveltuu toteutettavaksi pienemmässä ryhmässä, suurin osa kaiken kokoisissa ryhmissä. Kirjassaan Roiha ja Polso kehottavat toisaalta ottamaan eriyttämisen koko opetuksen lähtökohdaksi, toisaalta kannustavat lähtemään liikenteeseen, vaikka vain pienestä osasta opetusta, yhdestä oppitunnista tai yhdestä oppiaineesta. Valinta riippuu opettajan persoonasta ja valmiudesta muutoksiin. Tavoitehan meillä kaikilla opettajilla on sama: haluamme, että oppilaat oppivat ja saavat koulussa joka päivä onnistumisen kokemuksia.

Teija Paavilainen

Takaisin kirjablogi -listaukseen>>

Tilaa Onnistu eriyttämisessä tästä>>