Tweet

 

Kun meillä on hyvä olla yhdessä

Luokanopettaja Eliisa Leskisenoja tutki kouluiloa oman oppilasryhmänsä kanssa. Syntyi väitöskirja ja sen rinnalle käytännönläheinen Positiivisen pedagogiikan työkalupakki. Leskisenoja on samalla asialla kuin vahvuuksien tunnistamista korostavat Kaisa Vuorinen ja Lotta Uusitalo-Malmivaara. Myönteistä ajattelua ja optimismia pitää harjoitella, sillä meistä useimmilla on tehdasasetuksina negatiivisen havainnoinnin silmälasit.

Puhe positiivisuudesta otetaan usein vastaan pinnallisuutena ja unelmahöttönä. Käsillä onkin kirja, josta joku saattaa sanoa painavan sanan pelkän otsikon perusteella. Leskisenoja ottaa heti kättelyssä kantaa sanan ‘positiivinen’ tulkintaan. Tavoitteena on saavuttaa kestävä näkemys elämän arvosta ja merkityksestä. Kuten vahvuuksien ja hyvän huomaamisessa ei positiivisessa pedagogiikassa ole tarkoitus kaihtaa heikkouksia ja ongelmia.

Positiivisen pedagogiikan taustalla on positiivisen psykologian uusimpia tuloksia. Psykologian piirissä keskityttiin pitkään selvittämään ongelmien syitä ja vaikuttimia, jotta pystyttiin auttamaan ihmisiä ja ennakoimaan. Viime vuosikymmeninä on virinnyt kiinnostus tutkia myös sitä, miksi onnistumme, mitä tapahtuu, kun asiat etenevät hyvin ja olemme hyvinvoivia. Kuten Leskisenoja korostaa, myönteinen ajattelu ei ole itsessään päämäärä vaan tarvitaan yhtä lailla myös realismia ja negatiivista ajattelua. Tilannetaju kertoo, millainen lähestyminen kulloinkin toimii parhaiten.

Positiivisen pedagogiikan työkalut on rakennettu hyvinvointia tukevista aineksista, vahvasti Martin Seligmanin teoriasta ammentaen. Kulmakivinä ovat myönteiset tunteet, sitoutuminen, ihmissuhteet, merkityksellisyys ja tavoitteiden saavuttaminen (englanninkielisten sanojen pohjalta PERMA-teoria). Jokaisesta kulmakivestä on kirjassa oma lokeronsa oivaltavine menetelmineen, joita Leskisenoja luokkansa kanssa toteutti käytännössä.

Omakohtaisuus on kirjan suuri vahvuus. Kaikkea on kokeiltu luokan kanssa. Lapset ja välillä myös kotijoukot ovat olleet mukana. Kirjassa on hyviä vinkkejä siihen, miten kotitehtäviä muotoillaan TIPS-tehtäviksi (Teacher Involve Parents in Schoolwork). TIPS-tehtävissä on opettajan suunnittelema pedagoginen juoni. Ne on ohjeistettu hyvin ja suunniteltu niin, että vanhempien on helppo onnistua omassa roolissaan.

Vahvan vaikutuksen Leskisenojan kirjassa tekee hänen arvostava suhtautumisensa lapsiin. Aito osallisuus on kirjan kuvauksissa arkipäivää, ei vain opetussuunnitelman sanahelinää. Työkaluissa on juonena se, kuinka lapsille voidaan erilaisilla menetelmillä tarjota keinoja sanoittaa ja ilmaista erilaisia ilon ja huolen aiheita, koettua ja havaittua, sitä, mikä juuri nyt on tärkeää. Työkalumenetelmillä saadaan otetta myös tunteisiin ja ihmissuhteisiin.

Lukemisen äärellä oma mielikuvitukseni laukkasi työelämän ympäristöihin ja aikuisten opiskeluun: miten näitä työkaluja voisi käyttää pienellä muuntelulla erilaisissa yhteyksissä. Kuinka monessa opettajainhuoneessa tai toimistossa olisikaan paikka Surusyöpölle tai Rauhoittumisnurkkaukselle.

Menetelmissä on voimaa. Niin myös siinä, että perustukset ovat kunnolla valettu. Positiivisen pedagogiikan työkalupakki on selkeä kirja, jossa riittää ideapalloja toteuttajalle pitkäksi aikaa. Kaikkea ei ole tarkoitus ottaa kerralla käyttöön vaan noukkia oman opetustyön ja oman ryhmän tarpeisiin sopivat apuvälineet.

Myönteinen ilmapiiri ei syö tilaa asiasisältöjen opiskelulta, vaan antaa oppimiselle rauhaa ja energiaa. Positiivista pedagogiikkaa ei siis toteuteta oppimisen kustannuksella, kuten Leskisenoja tiivistää.

Leskisenoja päättää kirjan tärkeään tavoitteeseen: Koulun tehtävä on tukea, suojella ja voimauttaa lasta. Tietojen ohella myös sosiaaliset ja emotionaaliset taidot ovat elämässä tarpeen. Tulevaisuuden yhteiskunnan rakentajat tarvitsevat myönteisyyttä, optimismia ja sinnikkyyttä.

Koululuokalla voi olla monella tavalla hyvä olla yhdessä.

Anne Rongas
Opettaja, opettajankouluttaja

Tilaa Positiivisen pedagogiikan työkalupakki>>

Takaisin kirjablogi -listaukseen