Tweet

Ihmisen näköinen valmennus

Oma mieliharjoitteluni alkoi saatuani käteeni kirjan ”Urheilijan mieliharjoittelu”. Kansikuva viritti harjoitteluun. Kannessa urheilija seisoo vuoren harjalla selin ja kädet levällään, taustalla näkyvällä taivaalla pilvipeite rakoilee, alhaalla laaksossa näkyy kaupungin rakennuksia ja järvi. Maisema on kaunis ja rauhallinen. Urheilijan pään päältä lähtee ajatuskuplia. Levänneenä ja rentoutuneena, henkisesti latautuneena hän on valmis aloittamaan treeninsä. Kuvan urheilija on valmis juoksemaan alas vuorelta ja minä olen valmis avaamaan kirjan ja kiinnostuneena lukemaan, mitä eväitä kirja antaa omaan harjoitteluun.

Kirjan alkusanat on kirjoitettu otsikolla ”Ensin oli ajatus” ja otsikon alla on lainaus Jussi ”Jude” Hautalan sanoin ”Aivot on urheilijan tärkein lihas”. Alkusanoissa on hienosti perusteltu, kuinka suuri merkitys ajatuksilla ja mielen liikkeillä on urheilijan harjoitteluun ja koko elämään. Poimin kirjasta neljä minulle merkityksellistä ajatusta. Ensimmäinen ajatus on elämän kokonaisvaltaisuus. Urheilun yhteydessä keskitymme yleensä puhumaan fyysisistä tekijöistä, vaikka psyykkisillä ja sosiaalisilla tekijöillä on yhtä suuri tai jopa suurempi merkitys harjoittelussa. Urheilijan elämä ei ole pelkkää fyysistä treeniä, vaan urheilija on myös psyykkinen ja sosiaalinen ihminen niin kuin kuka tahansa. Urheilu vaikuttaa koko elämään ja koko elämä vaikuttaa urheiluun. Urheilun aloittaminen lähtee ajatuksesta, että minä haluan urheilla ja vasta sen jälkeen alkaa harjoittelu. Ensimmäisenä on tosiaan ajatus, joka luo motiivin koko urheilulle. Jokaisen urheilijan olisi hyvä tiedostaa tuo alkumotiivi, mistä ja miksi kaikki alkoi.

Toinen herännyt ajatukseni liittyy urheilevien lasten ja nuorten vanhemmuuteen. Moni lapsi ja nuori on valinnut urheilulajinsa vanhempien esimerkin mukaan. Kirja herätti ajatuksen, että nuorelle saattaa olla hyväksi valita päälajikseen eri laji kuin vanhemmilla. Eräs nuori kertoo kirjassa, että onneksi äiti ei ymmärtänyt urheilusta mitään, kehui vain suorituksen jälkeen ja osti kisamakkaraa. Vanhemmat vaativat helposti itseltään liikaa suhteessa lastensa urheiluun. Nuori ei välttämättä tarvitse vanhempien ohjeita urheilun suhteen, tärkeää on hyväksyntä ja vaikka se kisamakkaran osto. Valmennusohjeet tulevat valmentajalta. Kirjassa tuodaan myös esille, kuinka vanhempien liiallinen osallistuminen lastensa urheiluun saattaa jopa häiritä heitä. Kilpailutilanteissa nuoret saattavat kyetä rennompaan suoritukseen, jos vanhemmat eivät ole mukana. Katsomossa jännittävä äiti ei ehkä ole paras mahdollinen kannustaja.

Mielenkiintoinen ajatus oli myös apinatarhurina toimiminen. Urheilijat ovat usein kriittisiä ja vaativia itseään kohtaan, he toimivat itse itsensä piiskureina. Oman suorituksen lisäksi he ottavat taakakseen toisten tarpeita ja ympäristön paineita ja ryhtyvät siten apinatarhureiksi. On vapauttava ajatus, että toiset urheilijat ovat kykeneviä itse ratkaisemaan omat tilanteensa ja itse saa keskittyä vain omaan suoritukseensa. Toisten urheilijoiden ongelmat saa rauhassa hätistää pois harteiltaan. Tämä apinoiden karkottaminen omilta hartioilta on kolmas hieno ajatus.

Jokainen urheilija kokee urallaan sekä onnistumisia että epäonnistumisia. Molempien tilanteiden purkamiseen annettiin kirjassa hyviä vihjeitä. Suorituksen tavoite on onnistuminen. Onnistuneen suorituksen jälkeen on hyvä käydä mielessään läpi se, mitä suorituksessa tapahtui ja tiedostaa myös siihen liittyvät tunnetilat. Kun tietää, mitä teki ja miten saavutti onnistumisen, samat asiat voi pyrkiä toistamaan seuraavassa suorituksessa. Onnistumisen mukanaan tuoman hyvän tunnetilan voi myös säilyttää mielessään seuraavaan suoritukseen. Onnistuminen on taito, mutta kirjassa käännettiin hienosti epäonnistuminenkin taidoksi. Epäonnistumisen taito on neljäs hieno ajatus. Myös epäonnistuneen suorituksen jälkeen voi kysyä itseltään, miten minä onnistuin epäonnistumaan ja tähän purkamiseen annettiin avuksi paljon hyviä kysymyksiä. Epäonnistuneen suorituksen tunnetilaa ei kannata säilyttää, vaan siitä on hyvä pyrkiä vapautumaan.

Nämä neljä ajatusta olivat itselleni hienoja löytöjä. Ajatusten lisäksi kirjassa on monia hyviä rentoutusharjoituksia ja kysymyksiä psyykkisen valmentautumisen tueksi. Lainaukset urheilijoiden haastatteluista konkretisoivat tekstiä ja niitä on mielenkiintoista lukea. Tämän kirjan luettuani, sain urheiluun uutta intoa. Urheilu ei ole vain ryppyotsaista ja vakavamielistä suorittamista ja tulosten kyttäämistä vaan se on elämäntapa, joka pitää sisällään elämän ylä- ja alamäet. ”Urheilijan mieliharjoittelu” on tervetullut lisä kaikkien suorituskeskeisten urheiluun liittyvien kirjojen rinnalle.

Kaarina Peuraniemi

oppilaanohjauksen lehtori
Vehkojan peruskoulu, Hyvinkää

Takaisin kirjablogi -listaukseen>>

Tilaa Urheilijan mieliharjoittelu tästä>>