Tweet
Ilmiöt ihmeteltäviksi — Monialaisia ideoita ulkona oppimiseen
Uusi opetussuunnitelma toi kouluarkeemme mukaan monialaiset oppimiskokonaisuudet. Näiden toteuttamista on nyt vähintään vuoden verran harjoiteltu, kuka suuresti nauttien, kuka tuskanhelmiä vuodattaen. Mok ei sama kuin teemapäivä. Mokissa oppilaan pitää olla aktiivinen toimija prosessin jokaisessa vaiheessa. Toiminnallisuuden täytyy korostua. Miten niitä muka arvioidaan? Oppiaineiden integrointi ei riitä. Täytyykö sisällöt suunnitella joka ikinen vuosi uudelleen? Huh huh. Hämmennystä on ollut havaittavissa.
Anna Kettunen ja Aulikki Laine tarjoavat helpotusta MOK-ahdistukseen ja ilmiöihmetykseen teoksellaan Ilmiöt ihmeteltäviksi — Monialaisia ideoita ulkona oppimiseen. Kirjaan on kasattu ympäristökasvatuksen, kestävän kehityksen ja ulkona oppimisen asiantuntijoiden koostamia oppimiskokonaisuuksia eri teemoista. Oppimiskokonaisuuksia löytyy 19 eri aiheeseen liittyen ja kaikenikäisille suunnattuina. Esimerkkeinä näistä luontoon ja ympäristöön liittyvistä aiheista mainittakoon ihminen, järvi, energia, avaruus, metsä, kaupunki ja ääni. Luokanopettajana listaa katsoessa ilahtuu — tässähän on erittäin laajasti edustettuna ympäristöopin opetussuunnitelmasta löytyvät sisällöt.
Teoksen alusta löytyy kompaktissa muodossa tietoutta ulkona oppimisesta, osallistavasta pedagogiikasta, luontosuhteen kehittymisestä ja vinkkejä turvalliseen retkeen. Lisäksi löytyy mukavia esimerkkejä eri-ikäisten oppijoiden kanssa toteutetuista monialaisista projekteista. Erityisen ilahduttava ja yksinkertaisuudessaan toimiva on kirjasta löytyvä perusmalli monialaisen oppimiskokonaisuuden toteuttamiseen. Se muistuttaa siitä, että yksinkertainen ja oppilaiden omaan innostukseen ja kiinnostukseen pohjaava oppiminen on kaunista.
Jokainen oppimiskokonaisuus alkaa lyhyellä perustietoiskulla käsiteltävästä teemasta. Teemasta kerrotaan myös mielenkiintoisia faktoja ja vinkataan lisätietolähteitä ja aiheeseen liittyviä hakusanoja. Sen jälkeen löytyy vinkkejä, millä tavoin kyseessä olevaa ilmiötä voisi tutkia. Ilmiötä voidaan lähestyä luonnontieteellisten tutkimusmenetelmien kautta, leikkimällä, kirjoittamalla tai vaikkapa käsityön näkökulmasta. Tärkeää on, että oppilaalle muodostuisi monipuolinen kokonaiskuva kyseessä olevasta ilmiöstä, ei vain yksittäisiä tiedonmurusia eri oppiaineissa. Vinkatut tutkimustavat voivat olla mielenkiintoinen lähtölaukaus kysymysten herättelyyn, ihmettelyyn ja omille tarkemmille tutkimuksille.
Toinen teoksen kantava ajatus on ulkona oppiminen. Oppimiskokonaisuudet on suunniteltu siten, että ne toteutetaan lähinnä ulkona. Toki suuri osa ideoista kantaa myös sisällä toteutettuina. Kirjan alussa kiinnitetään huomiota siihen, kuinka mahtava ja monipuolinen oppimisympäristö meitä odottaakaan luokan seinien ulkopuolella. Ja kuinka tärkeää nykylapsille olisikaan saada kehittymään hyvä luontosuhde? Se ei kehity muuten kuin ulos lähtemällä.
Teos toimii monipuolisuudessaan oivana vinkkikirjastona niin lyhyemmille yhden päivän metsäretkille, joille kaivataan jotain mukavaa tekemistä kuin myös laajempien ulkona ainakin osittain toteutettavien monialaisten oppimiskokonaisuuksien suunnitteluun. Kirjan lopusta löytyvät oppiaineittain etenevä harjoitelista ja runsas määrä valmiita kuva- ja monistepohjia helpottavat myös opettajan arkea.
Miksiköhän ulos tulee lähdettyä niin harvoin? Veikkaisin, että moneltakaan koululta ei olisi suuri poikkeama lähimpään metsikköön. Itse olen työskennellyt niin Vantaalla kuin Pohjois-Karjalassa ja tunnustan, ettei kummassakaan paikassa ole jäänyt kiinni lähimetsän tai ulkoilualueen puutteesta, vaan pikemminkin omasta viitseliäisyydestä. Ihastellen seurasin omaa tytärtäni, joka kävi kaksi vuotta metsäkerhoa. Metsään lähdettiin kolme kertaa viikossa kolmeksi tunniksi. Aina, oli sää mikä tahansa. Sään kanssa vatvominen onkin eniten ehkä meidän aikuisten ongelma. Aina kun metsään lähtee, sieltä tulee takaisin tyytyväinen opettaja ja onnelliset, valtavasti uutta oppineet ja kokeneet, toimineet ja liikkuneet lapset. Eikö tässä olisi jo riittävästi houkutusta?
Haastan niin itseni kuin muutkin Suomen opettajat menemään ulos oppimaan tulevana lukuvuonna. Onhan nyt 100-vuotiaan Suomemme juhlavuosi ja mikä olisi parempi tapa juhlistaa sitä kuin nauttia upeasta luonnosta joka meitä ympäröi. Ensimmäinen etappi olkoon 17.8. vietettävä Ulkoloikka-päivä. Valtavasti suuria ja pieniä hyviä ideoita päivän ohjelmaan löytyy tästä Ilmiöt ihmeteltäviksi -kirjasta. Olethan mukana?
Lopuksi vielä jakoon yksi kirjan ideoista. Tämän Kympille parit -harjoitteen (Ilmiöt ihmeteltäviksi s. 77) avulla kakkosluokkalaistemme metsäretkellä kerrataan Ulkoloikka-päivänä matematiikan kymppipareja.
”Oppilaat hakevat pareittain kymmenen kiveä. He jakavat kivet kahteen eri kasaan. Katsotaan, miten eri oppilasparit ovat jakaneet kivet. --- Harjoitellaan kymppipareja aistitehtävän avulla. Toinen parista ottaa kivistä osan käteensä ja antaa ne toiselle käsiin niin että parin silmät ovat kiinni. Pari laskee kivien lukumäärän käsissään ja kertoo, montako kiveä jäi maahan.”
Toistetaan riittävän monta kertaa ja nautitaan samalla raikkaasta ulkoilmasta ja kauniista Pohjois-Karjalan metsästä. Työn iloja!
Teija Paavilainen
Tilaa Ilmiöt ihmeteltäviksi tästä>>
Takaisin kirjablogi -listaukseen>>