Tweet

Näin tuet lapsen itsesäätelyä on tärkeä kirja kaikille opettajille

Itsesäätely ja itseohjautuvuus ovat sanoja, joita usein käytetään, mutta kuinka moni opettaja lopulta tietää, mitä itsesäätely tarkalleen ottaen on ja miten se toimii? Itsesäätely on tärkeä osa oppimista, ja sitä ymmärtääkseen tulee ymmärtää aivojen ja stressinsäätelyjärjestelmän toimintaa. Tähän aiheeseen pureutuu erinomainen kirja Näin tuet lapsen itsesäätelyä - Hyvinvoinnin pedagogiikka varhaiskasvatuksessa. Nimestään huolimatta kirja on tärkeä kaikille opettajille, ei vain varhaiskasvatukseen.

Jokaisen opettajan tulisi ymmärtää aivojen ja stressinsäätelyjärjestelmän toimintaa, itsesäätelyn kehittymistä sekä toiminnanohjauksen, tarkkaavuuden ja työmuistin yhteyttä. Tämä tieto auttaa tukemaan lapsia oppimistilanteissa. Lapsi ei voi oppia, mikäli hän ei ole yhteydessä etuotsalohkoonsa. Aikuisen tehtävä on tukea lasta niin, että lapsi pystyy käyttämään etuotsalohkon korkeamman tason kognitiivisia toimintoja, kuten kuuntelemista. Tässä tarvitaan säätelyä.

Lapsen itsesäätely on taito, joka kehittyy tiettyjen askeleiden kautta ulkoisesta säätelystä kanssasäätelyn kautta itsesäätelyyn. Lapsi ei pääse itsesäätelyn tasolle, mikäli ympäristö ei tue häntä tässä ja itsesäätelyä ei harjoitella yhdessä. Tämä on hyvä ymmärtää, sillä tukea vaille jäänyt yläkouluikäinenkin voi kaivata vielä jossain määrin kanssasäätelyä. Kirjan mukaan puutteelliset itsesäätelytaidot voivat johtaa lapsen jo varhain syrjään “hyvinvoinnin ja oppimisen polulta”, kun taas hyvät itsesäätelytaidot ennustavat lyhyen ja pitkän aikavälin menestystä monella elämän osa-alueella. Tämä on hyvä jokaisen opettajan ymmärtää.

Kirja jakautuu kolmeen osioon. Kirjan ensimmäinen osa on paras ja sisälsi kaikista oleellisimman tiedon itsesäätelystä. Kirja on helppolukuinen ja vaikka käsitellään aivotoimintaa, on asiat helppo ymmärtää. Toinen osio käsittelee ruokakasvatusta. Siinä oli hyviä ajatuksia ja paljon hyvää tietoa, mutta ehkä enemmän varhaiskasvatukseen sopivia toimintaideoita. Kolmannessa osassa taas käsitellään itsesäätelyä digitaalisessa maailmassa, liikuntaa ja unta. Digimaailman käsittely oli mielenkiintoista ja tarjosi tietoa siitä, miten digilaitteet tosiasiassa vaikuttavat aivoihin ja mistä tarkalleen ottaen johtuu niiden koukuttavuus. Tämä oli hyvää tietoa myös omaan elämään. Fyysistä aktiivisuutta käsittelevä osio herätti minut miettimään, miten voisin tukea lapsia koulupäivän aikana aivoterveyden näkökulmasta. Levon merkitys on suuri etenkin varhaiskasvatuksessa, mutta voisiko tietoa ihmisen luonnollisesta unirytmistä hyödyntää myös koulussa ja järjestää päivään iltapäivän lepohetki?

Kirjaan on koottu paljon itsesäätelyä tukevia harjoituksia. Superkoira Manteli, kirjastonhoitaja Turso-norsu ja professori Pöllö, jotka kuvaavat aivojen osien tehtäviä, kulkevat mukana harjoituksissa koko kirjan ajan. Harjoitukset ovat toiminnallisia ja psykoedukatiivisia. Plussaa tulee siitä, että harjoitukset on koottu erilliselle sivuille, josta ne löytää helposti. Harjoitukset on suunnattu varhaiskasvatukseen, mutta osa niistä sopii hyvin alakouluunkin.

Kirja on erinomainen tietopaketti. Erityisesti ensimmäinen osa on kullan arvoinen. Jokaisen opettajan pitäisi lukea tämä kirja, sillä itsesäätely vaikuttaa kaiken kehityksen ja oppimisen taustalla. Muita hyviä aiheeseen liittyviä lukemiani kirjoja on myös Stressin säätely. Suosittelen kaikkia opettajia tutustumaan aiheeseen, sillä ymmärrys lasten aivojen ja stressin säätelyjärjestelmän toiminnasta tuo paljon tärkeää tietoa oppimisesta ja keinoja tukea sitä. Kun opettajina ymmärrämme oppimisen biologiaa, voimme paremmin järjestää oppimisympäristöä ja toimintaa aivojen ja koko kehon hyvinvointia tukevaksi.

Kirjoittaja:
Vilma-Riikka Tiittanen
erityisluokanopettaja

TUTUSTU LISÄÄ.