Tweet

Positiivisen kasvatuksen käsimalli

Jotta positiivinen kasvatus ja vahvuuksille rakentuva opetus olisi helposti omaksuttavissa, Mahdoton inkluusio? -kirjan tekijät ovat luoneet yksinkertaisen muistia tukevan käsimallin.

Käsimallin tarkoituksena on mahdollisimman vaivaton positiivisen kasvatuksen aloittaminen viiden sormen (tai vaikkapa viiden arkipäivän) periaatteella. Nämä periaatteet, ”sormet”, kuvaavat positiivisen kasvatuksen ydinasioita.

Käsimalli:

1. Peukalo: anna positiivista palautetta
Jokaisella oppilaalla on tarve onnistua koulutyössä. Onnistuminen ja hyvä hänessä pitää huomata ja sanoa ääneen. Itsetunto ja luottamus omaan pätevyyteen vahvistuvat johdonmukaisista ja todellisiin havaintoihin kohdistuvista palautteenannoista.

Onnistunut myönteinen palaute motivoi kasvamaan, kehittymään, ponnistelemaan ja yrittämään yhä uudelleen, jopa oman osaamisensa tasoa venyttäen. Parhaimmillaan palaute lisää oppilaan luottamusta omiin kykyihinsä ja avaa uusia näkökulmia tulevaisuuteen.

2. Etusormi: puhu vahvuuksista
Kun vahvuuspuheesta tulee tuttua, se voi muuttua eläväksi, jatkuvasti kuultavaksi käyttökieleksi. On tärkeää, että oppilas tietää onnistumisensa johtuneen peräänantamattomuudesta ja rohkeudesta, ei sattumankaupasta tai taikaiskusta.

Vahvuuspuheen on hyvä kasvaa yksilötasolta koko ryhmän ja lopulta koko koulun tasolle. Tällöin yhteinen kieli mahdollistaa yhä enemmän ilo- ja arvostuspuhetta. Opettajan on hyvä käyttää vahvuussanoja, kun hän antaa palautetta, tsemppaa oppilaita toimintaan tai kuvaa omaa toimintaansa.

3. Keskisormi: hyödynnä oppilaiden vahvuuksia
Hyvinvoinnin käsimallissa keskisormi kuvaa vahvuuksien käyttöä. Vahvuuksista puhuminen on tärkeää, jotta tunnemme mielemme työkalut.

Oleellista on, että oppilaat saavat todellisia kokemuksia omien vahvuuksiensa käytöstä, ei pelkkää tietoa niiden olemassaolosta. On hyvä antaa oppilaille mahdollisuus miettiä, millaisissa tilanteissa ja kenen kanssa heidän vahvuutensa ovat parhaiten käytössä sekä antaa heille tilaa toimia itseohjautuvasti.

4. Nimetön: edistä yhteenkuuluvuutta
Hyvinvoinnin ja onnellisuuden tärkeimpiä tekijöitä on tunne yhteenkuuluvuudesta ja siitä, että kelpaa omana itsenään. Oma turvallinen ryhmä ja mahdollisuus jakaa siinä asioita ilman pelkoa, ovat jokaiselle oppilaalle ensiarvoisen tärkeitä, kouluviihtyvyyttä eniten selittäviä tekijöitä.

Ryhmän yhteenkuuluvuuden ja hyväksynnän tunteita voi tukea konkreettisesti opettamalla sosiaalisia taitoja, kuten ystävällisyyttä, johtajuutta, myötätuntoa ja anteeksiantoa.

5. Pikkusormi: näytä esimerkkiä
Opettajan oma esimerkki läsnäolevasta, innostuneesta ja aidosti välittävästä toiminnasta on tärkeämpää kuin oppimateriaalin tai opetusmenetelmän valinta.

Oppilaat saattavat unohtaa, mitä heille on opetettu, mutta he eivät hevin unohda, mitä opettaja saa heidät tuntemaan. Opettajan lämmin ja positiivinen suhtautuminen motivoi oppilaita työskentelemään, sitouttaa heitä tunnin aiheeseen ja vähentää häiriökäyttäytymistä.



Lähde: Marjatta Takala — Aino Äikäs — Suvi Lakkala (toim.)
Lotta Uusitalo & Kaisa Vuorinen
Mahdoton inkluusio?
Tunnista haasteet ja mahdollisuudet
PS-kustannus, 1. painos 2020


TILAA KIRJA TÄSTÄ.