Tweet

Keskittymiskykyä voi kehittää läpi elämän

Keskittymiskykyni on ollut ihan nollassa. En pysty millään sisäistämään kaikkea ympäriltä tulevaa informaatiota. Kirjoitan tätä tekstiä pahimpaan Korona-aikaan. Päässä pyörii jos jotakin ajatusta. Onneksi saan ja voin tehdä työtäni. Jotakin normaalia ja rutiinia toimintaa. Aivoni tarvitsevat niitä, jotta pysyvät edes hieman kasassa.

Kirjan noin 10 kertaa lukeneena ennen, kuin pääsin tähän pisteeseen huomasin minä niin toimelias ja tuottelias ihminen, että kaikki ei olekaan, ehkä normaalia. Jatkuva säntäily paikasta toiseen, monen asian yhtä-aikainen tekeminen, asioiden keskenjääminen, unohtelu ja onneksi pienet huolimattomuusvirheet eivät kuulu normaaliin tasapainoiseen elämiseen.

Kirjassa on mielenkiintoinen jakso ADT:stä. Ilmiöstä, jossa ihminen keskeyttää itse oman tarkkaavuutensa. Ajatukset, tekemättömät ja keskeneräiset asiat täyttävät mielen ja taas säntäillään. Huomasin, että juuri tästä itselläni on kysymys. Onneksi kirja antaa todellakin hyviä toimivia vinkkejä arjen ja ajatusten virtauksen tasoittamiseen.

Keskittymiskyvyn kehittäminen koostuu pienistä arjen muutoksista

Kirja antaa toivoa, että voin itse vaikuttaa keskittymiskykyyni. Sitä voi kehittää läpi elämän. Kaikki toivo järjestyksestä aivoissani ei siis olekaan vain toiveajattelua. Niissä ei olekaan vikaa vaan toiminnanohjauksessa. Tätä voin onneksi harjoitella kirjasta saatujen vinkkien avulla. Jouduin miettimään koko arjen uusiksi. Miten käytän älypuhelinta? Onko pakko mennä nettiin vielä illalla? Voisinko avata sähköpostin vasta aamulla, viestithän eivät katoa mihinkään. Myös unen, liikunnan ja ravinnon merkitys tarkkaavaisuuden kohdentamiseen sai uusia merkityksiä. Ei kannata lähteä kuntosalille enää klo 20 jälkeen, siirtää untani varmasti. käyn muutaman tunnin aikaisemmin ja keskityn iltaisin kevyempään, aivoja rentouttavaan toimintaan.

Sain myös ideoita ruokailun järjestämiseen. Ennen söin kun ehdin ja ahmin vatsani täyteen. Tästähän tietysti seurasi verensokerin runsasta vaihtelua. Kokeilin kirjan vinkkien mukaan pieniä annoksia säännöllisin väliajoin. Tästä johtuen oma jaksaminen tuntui lisääntyvän. Ei enää nälkää ja ahmimisesta johtuvaa väsymystä.

Kirjasta löytää ideoita myös työajan ja työpäivien organisoimiseen. Tämä ei koskettanut minua. Enhän minä koululla, lasten kanssa töitä tekevä ihminen voi vaikuttaa työhöni. Vai voinko? Kyllä voin ainakin jossain määrin. Voin sanoa hyvällä omallatunnolla, että en ehdi nyt, voin muistuttaa itseäni taukojen pitämisen merkityksestä.

Asioiden tärkeysjärjestykseen laittaminen on siis se ykkösjuttu, ja se olen minä itse. Jos en voi itse hyvin, en kykene tekemään asioita niin hyvin kuin osaisin. Tämä oivallus pätee myös työssäni kohtaamiini pieniin ihmisiin. Innostuin asiasta tämän kirjan ansiosta niin paljon, että luin suoraan myös Minna Huotilaisen kirjoittaman kirjan Näin aivot oppivat sekä Merja Tompurin Tartu toimeen -teoksen. Näillä kolmella kirjalla olen saanut työhöni valtavasti uutta innostusta ja jaksamista. Toivon samaa kaikille lukijoille.


Kirjoittaja:
Sini Satukangas
Koulunkäyntiavustaja, iltapäiväkerhon vastuuohjaaja, ympäristökasvattaja sekä asumispalvelu työntekijä

TUTUSTU LISÄÄ.