Tweet

Ei tukahduteta jännitystä - kesytetään se!

Oppaan nimi on lohdullinen — jännitys on kesytettävissä. Lastentarhanopettaja ja kehoterapeutti Reija Suntio on kirjoittanut kirjan jännittämisestä omakohtaisten lapsuudenkokemusten innoittamana. Tästä kumpuaa läpi kirjan aistittavissa oleva lämmin ja ymmärtävä sävy lasten ja nuorten jännittämiseen. Kirjoittaja muistuttaa, että pahin virhe minkä kasvattaja - päiväkodissa, koulussa tai kotona - voi tehdä lapsen jännittäessä, on se että käskee tätä olemaan reipas. Tähän varmasti jokainen meistä kasvattajista on joskus syyllistynyt, mutta tarkoittaessamme hyvää, vaadimme kuitenkin lapselta mahdotonta ja samalla myös yhden tunteen piilottamista.

Aikuisten kannattaakin tutkiskella omaa jännittämisen historiaansa ja suhtautumistaan jännittämiseen, sillä - osin tiedostamattomistakin reaktioistamme - lapset tekevät päätelmiä, minkälaiset tunteet ovat sallittuja. Jännittämiseen liittyy häpeää myös aikuisilla ja se koetaan kiusalliseksi. Vaikka jännitys periaatteessa hyväksyttäisiinkin, niin silti harva aikuinenkaan osaa olla luonteva huomatessaan toisen jännittävän. Suntio muistuttaa myös siitä, kuinka tämänpäivän yhteiskunnassa elämä käy jännittäjälle raskaaksi, kun kaikilta vaaditaan ulospäinsuuntautuneisuutta ja sosiaalisuutta. On kuitenkin hyvä muistaa, että Suomessa introvertteja on suhteessa enemmän kuin ekstroverttejä.

Lapsen tai nuoren ei kuitenkaan tarvitse päästä jännityksen tunteesta ja jännittämisestä kokonaan eroon, vaan kesyttää se aikuisten tuella niin, että sen kanssa pystyy elämään tavallista elämää aikuisenakin. Kirjassa annetaan lapselle lupa jännittää vahvistamalla hyväksyvää asennetta ja normalisoimalla jännittämistä. Jännitystä ei tarvitse kieltää tai tukahduttaa.

Kirjassa tuodaan esiin myös jännittämisen yhteys kiusaamiseen, sillä se on yksi eniten jännitystä aiheuttavista tekijöistä sekä lasten että nuorten elämässä. Kirjassa mainitaan lisäksi, että 70 % jännittämisestä merkitsevää haittaa kokevista nuorista on joutunut aiemmin kiusatuksi. Ulkopuolisuuden tunne lisää riskiä myös mielenterveyshäiriöihin ja syrjäytymiseen. Parasta kiusaamisen ja jännittämisen ennaltaehkäisyä onkin yhteisöllisyyden tunnetta vahvistavien sosiaalisten taitojen ja empatian sekä tunnetaitojen ja stressin itsesäätelyn opettaminen jo pienille lapsille.

Yksi kolmasosa kirjasta käsittelee jännittämisen teoriaa. Nämä luvut antavat lukijalle riittävästi taustatietoa jännityksestä ja siitä, miksi jännittämiseen ylipäätään on tarpeellista puuttua ja erityisesti oikeanlaisin keinoin.

• Kun jännittää eli miltä jännittäminen tuntuu esimerkiksi lasten itsensä kertomana.
• Mitä jännitys on? eli miten se ilmenee fyysisinä oireina ja käyttäytymisessä (vain 1/3 näkyy ulospäin), kuinka jännittämisen taustalla kuitenkin ovat hyvät tarpeet ja miten jännittämiseen vaikuttavat sekä lapsen synnynnäiset piirteet että myös ympäristön asenteet.
• Mitä jännitykselle voi tehdä? eli miten kasvattaja voi toimia lapsen tunteiden kanssasäätelijänä ja opettaa tänä päivänä tuiki tärkeinä pidettyjä tunne- ja vuorovaikutustaitoja.

Kirjasta 2/3 on omistettu niille konkreettisille keinoille, joilla jännitykseen on mahdollista vaikuttaa ja joiden avulla sitä on mahdollista oppia hallitsemaan. Tämä on mielestäni ehdottomasti kirjan suurin vahvuus ja lisäksi keinoja esitellään eri-ikäisille pienistä lapsista nuoruusikään asti. Oppaassa muistutetaan jännittävien tilanteiden ennakoinnin tärkeydestä. Tämän lisäksi erilaisia keinoja ja harjoituksia esitellään kahdeksan otsakkeen alla: Rentouttava kosketus, Rentoutumistekniikat, Lasten mindfulness, Mielen toiminnan ymmärtäminen, Tuttuja juttuja, Ratkaisukeskeisiä malleja, Aivojumppaa sekä Satujen maailma.

Kirja oli helppolukuinen ja sen luki muutamassa tunnissa. Kokeilin sen jälkeen paria harjoitusta 5-vuotiaiden lasten pienryhmissä. Innostuin myös nauhoittamaan Leppäkertun voimatakki -hierontalorun puhelimeni sanelimella myöhempää käyttöä varten. Kirjan etukannen kuvaa lapsesta ja talutushihnassa olevasta krokotiilista näytin lapsille, kun puhuimme jännittämisestä ja sen kesyttämisestä. Kirja tuli siis myös konkreettisesti heti käyttöön!

Jännittäviä tilanteita on lasten päiväkotipäivä pullollaan. Yksi tällainen tilanne tuli eteeni heti seuraavana työpäivänä, kun erästä ryhmäni 5-vuotiasta selvästi jännitti alkamassa ollut koko päiväkodin yhteinen viskari. Kaksikymmentä 5-vuotiasta lasta oli kokoontumassa yhteiseen toimintahetkeen saliin. Salin ovella lapsi purskahti itkuun, koska hän oli omasta ryhmästään sillä hetkellä ainoa, joka oli paikalla. Yritin ottaa juuri lukemani kirjan mukaisen roolin ”hyväksyvänä tunteiden kanssasäätelijänä” ja lohduttaen lasta sylissäni sanoitin tilannetta ja lapsen tunteita ja annoin luvan jännittämiselle.

Tämän tilanteen innoittamana kerroin viskarin alussa sitten koko ryhmälle muutamin sanoin jännittämisestä ja sen kesyttämisestä. Suntio kuvailee kirjassaan lapsentajuisesti, kuinka hengitys silittää meitä sisältäpäin ja on sisäinen kaveri, joka kulkee aina mukana ja on valmis auttamaan. Sanoin myös, että varmasti meitä kaikkia jännittää nyt ainakin hieman, kun edellisestä viskari-kokoontumisesta oli jo useampi viikko aikaa. Esittelin heille Lasten Mindfulness eli tietoisen olemisen taito -luvusta poimitun tietoisen hengityksen harjoituksen Hengityksen avautuva kukka.

Samoin pienryhmässä matematiikan kynätehtävien jälkeen kokeilimme Rentoutustekniikat -luvusta löytyvää rentoutusharjoitusta Hengitysperhonen. Perhosen kuva oli ollut myös juuri tehdyssä tehtävässä ja siten aasinsilta Hengitysperhoseen oli helppo.

Koin kirjan hengitykseen liittyvät harjoitukset sellaisiksi, joista oli luontevaa lähteä lasten kanssa liikkeelle, koska ohjeistus oli helppo, mitään etukäteen valmistelua ei tarvittu ja harjoitukset pystyi toteuttamaan missä ja milloin vaan! Näissä harjoituksissa lapset olivatkin heti mukana ja ottivat luontevasti kehonsa mukaan liikkeisiin. Hengittäminen syvään nenän kautta sisään ja suun kautta sihistäen ulos muutaman kerran peräkkäin on monelle varmasti tuttua päiväkodista esimerkiksi jumpan jälkeen tai omien liikuntaharrastusten kautta. Tosin, kun kerroin että nyt harjoittelemme hengittämistä, koska se voi auttaa jännittävässä tilanteessa, eräs lapsista kommentoi: ”Minä osaan jo hengittää. Minähän hengitän koko ajan!”

Oppaasta löytyy erilaisia harjoituksia kymmenittäin lapsille ja nuorille. Kuitenkin harjoituksia on aina mahdollista soveltaa ja tehdä omannäköisiksi ja omalle lapsiryhmälle sopiviksi. Itse käytin kirjan syvään hengittämiseen liittyvien harjoitusten rinnalla lisäksi CD:tä Mindfulness Lapsille - Harjoituksia rauhoittumisen taidon ja keskittymiskyvyn vahvistamiseen. Pieni hengitysharjoitus, jossa vatsaan kuviteltiin hengityksen mukaan kasvava ja kutistuva ilmapallo, on hyvä lisä mielikuvien joukkoon. Täytyykin kokeilla seuraavalla kerralla, mitä tapahtuu, kun lapsille sanoo, että tehdäänpäs hengityskukka, -perhonen tai -ilmapallo!?

Hengitysterveisin

Johanna Jussila

Lto, Ylöjärvi

Takaisin kirjablogi -listaukseen>>

Tilaa Kesytä jännitys: Opas kasvattajalle tästä>>