Merja Tompurin kirja Tenavat tasapainoon tuo yksissä kansissa esille monia asioita, jotka opetuksessa ja kasvatuksessa ovat ikään kuin pinnan alla, piilevinä mutta tärkeinä asioina. Vireystila, kuormittuneisuus, stressi, tunteet ja vuorovaikutus vaikuttavat oppimistilanteissa niin oppilaisiin kuin opettajiin. Jos tilanne ei näissä asioissa ole kunnossa, on hankala olla tilanteessa, saatikka oppia uutta. Tompurin kirja tuo kasvattajalle keinot tunnistaa lapsessa mielen tasapainoon vaikuttavat taustatekijät - sekä mikä tärkeintä myös käytännön keinot kohti tasapainoisempaa mieltä.
Tompuri tuo kirjassa käytännönläheisten tarinoiden kautta esille lasten yksilöllisyyden ja erilaiset tavat kokea ja purkaa kuormitusta sekä säädellä omaa vireystilaansa. Tasapainoon vaikuttavina taustekijöinä Tompuri esittelee kuormitusta, tunteita ja niiden säätelyä, temperamenttia, aistisäätelyä sekä luonteenvahvuuksia. Vireystilan esittelyn yhteydessä kerrotaan myös sen yhteydestä motivaatioon. Aikuisen ja lapsen välinen vuorovaikutus nähdään tärkeänä keinona vahvistaa lapsen omaa säätelyä. Myös aikuisen oman tasapainon on syytä olla kunnossa ja myös siihen kirja tarjoaa pohdiskelun keinoja.
”Kun lapsella on tasapainoinen mieli ja hänen kehonsa voi mahdollisimman hyvin, hänellä on parhaat edellytykset selvitä arjen haasteista, nauttia sen iloista ja ottaa oppia ja kasvatusta vastaan.”
Kuinka lapselle sitten saadaan tasapainoinen mieli? Kirjassaan Tompuri esittelee käytäntöön mallin, joka alkaa tilanteen kartoituksella ja toiminnan arvioinnilla ja havainnoinnilla. Sen jälkeen asetetaan tavoitteet ja laaditaan suunnitelma. Kirja tarjoaa tueksi tähän kaavakkeita ja monistepohjia. Lisäksi kirjassa esitellään ihastuttavan runsaasti keinoja vireyden ja kuormituksen säätelyyn. Esimerkkeinä mainittakoon tarinoita, joista keskustella oppilaiden kanssa, sensomotorisia keinoja, tunteiden tunnistamista, tavoitteiden asettamista itselle, aistiharjoituksia, mindfulness-harjoitteita, kehon hyvinvoinnin huomioimista, mielen rauhoittamiseen käytettäviä keinoja. Harjoitukset ovat käytännönläheisiä ja helposti toteutettavissa. Yhteensä kirjassa on yli 40 erittäin käyttökelpoista tehtävä- ja lomakepohjaa.
Tompurin ideoiden taustateoriana ovat mindfulness, toimintaterapia sekä sensorisen integraation terapia. Kirjan teoriaosuuksissa on myös runsaasti vinkkejä ja lähteitä, joiden kautta tasapainon taustatekijöihin voi tarpeen tullen tutustua perusteellisemmin. Kirja sisältää ideoita ja vinkkejä monen ikäisten lasten kanssa hyödynnettäväksi, mutta parhaiten valmiit tarinat ja ideat toimivat varmasti eskarista toiselle tai kolmannelle luokalle saakka. Tasapainon taustatekijät sen sijaan tulevat esille kaiken ikäisten toiminnassa.
Kuinka luokanopettaja sitten pystyy hyödyntämään kirjan ajatuksia? Kenelle? Millä ajalla? Itse ajattelen vahvasti, että otteita kirjan harjoituksista voi hyvinkin teettää koko ryhmälle, sillä ne ovat kaikille tarpeen, vaikkei päällepäin mitään ongelmaa näkyisikään. Tunteiden tunnistaminen, kehon hyvinvoinnista huolehtiminen ja omien tuntemusten tunnistaminen ja hyvän huomaaminen itsestä ja muista ovat kaikille tarpeen. Yksilöllisiä suunnitelmia lapsen tasapainon kohentamiseksi voi taas käyttää niiden lasten kanssa, joilla tasapaino on selvästi hukassa. Kirjan ajatusten kautta voi myös kriittisesti miettiä omia oppitunteja: onko 45 minuutin aikana riittävästi vireyttä nostattavia ja ylläpitäviä toimintoja? Millä tavalla pienetkin oppilaat jaksaisivat koko tunnin ajan?
Millä ajalla sitten mielen tasapainon harjoituksia? Omassa työssäni olen kokenut että tällaiselle lapsen mielenterveyden ja hyvinvoinnin puolesta tehtävälle työlle on ehdottomasti raivattava aikaa. Tompurin kirjan ideoiden lisäksi erittäin käyttökelpoisia ovat olleet myös Mindfulness lapsille sekä Rentoutusharjoituksia lapsille —CD-levyt jotka myös löytyvät Opettajan tietopalvelun valikoimista. Oppilaat ovat pitäneet harjoituksista ja niiden jälkeen on ollut helppo tehdä taas jotain kuormittavampaa tehtävää.
Kirjan luettuani ymmärrän ehdottomasti paremmin joidenkin lasten käytöstä tietynlaisissa tilanteissa. Miksi eräs poika ei pysy penkillä paikallaan vaan valuu aina kohti lattiaa? Miksi toinen lapsi pyörittää silmiään ja ärähtelee helposti aikuiselle asioista? Erityisesti erityislasten kanssa kirjan lisäämä ymmärrys on tarpeen. Luokanopettajana on myös syytä katsoa peiliin: Aiheutanko lapsille liikaa kuormitusta ja stressiä? Onko kaikkien pakko tehdä aina samalla tavalla? Annetaanko oppilaiden työskennellä haluamassaan asennossa ja paikassa? Miten otan oppilaiden vireystilan huomioon oppitunneilla? Opettajan tai kasvattajan ei suinkaan tarvitse alkaa työssään terapeutiksi, mutta on hyvä ymmärtää toimintoja lapsen käytöksen taustalla sekä keinoja, joilla tukea lapsen kuormitus- ja vireystilaa.