Tweet

Miksi lapsi alkaa käyttäytyä levottomasti, rauhattomasti ja reaktiivisesti?

Ote Stressin säätely -kirjasta

Stressijärjestelmän sääteleminen tapahtuu aivojen etuotsalohkojen avulla. Ne kypsyvät suhteellisen myöhään: neurobiologinen kypsyys saavutetaan vasta nuoruusvuosien jälkeen. Ainakin siihen asti ihminen on enemmän tai vähemmän altis toimimaan biologiansa ohjaamana tilanteissa, jotka ovat uusia, yllättäviä ja eri tavalla kuormittavia.

Asian ymmärtämistä auttaa, kun kuvittelee itsensä kasvavan lapsen asemaan vaikkapa erilaisissa oppimistilanteissa. Oppimistilanteet ovat haastavia, koska niissä tulisi toimia omien taitojen ylärajoilla. Lähtökohta on hyvä: uuden edessä stressijärjestelmä valpastuu ja aivotoiminta siirtyy epäjärjestykseen mukautuvaan tilaan. Aivot ovat valmistautuneet löytämään uusia järjestyksen tiloja, ja kaikki mahdollisuudet ovat silloin käytössä.

Lapsella yhteydet aivojen säätelykeskuksiin ovat kuitenkin heikot. Siksi epäjärjestyksen tila ei saisi kestää liian kauan. Jos lapsi ei löydä ratkaisua, tilanne muuttuu sietämättömäksi ja toiminnan ohjaus siirtyy aivojen alemmille tasoille. Lapsi alkaa käyttäytyä levottomasti, rauhattomasti ja reaktiivisesti. Hän on valmis taistelemaan, pakenemaan tai jähmettymään.

Opettajasta näyttää siltä, että lapsi ei keskity, tarkkaavaisuus hajaantuu ja mieli vaeltaa muualle. Lapsella ei ole kuitenkaan muuta mahdollisuutta, sillä hän on menettänyt otteen etuotsalohkoihin.

Vika ei ole lapsessa vaan siinä, että hänellä ei ole mahdollisuutta löytää järjestystä. Aikuinen pystyy tähän paremmin, koska hänelle on kehittynyt taito säädellä omaa biologiaansa. Tämä näkyy kykynä ponnistella erilaisissa tilanteissa, vaikka vireystila olisi heikko tai tilanne olisi vieras ja hämmentävä.

Säätelyä voi verrata autolla ajamiseen

Stressin säätelyä voi verrata autolla ajamiseen. On tiedettävä, missä kohdassa autossa on kaasu ja missä jarru. Niitä on osattava käyttää tilanteisiin sopivalla tavalla. Lisäksi on opittava ohjaamaan autoa niin että se pysyy tiellä kaikissa olosuhteissa. Auton ratti voidaan kuvitella etuotsalohkoiksi, joiden tarkoituksena on huolehtia siitä, että vaihtuvatkin tilanteet pysyvät hallinnassa. Olosuhteisiin ei voi vaikuttaa, ja säät vaihtelevat kuten myös tien kunto.

Autolla ajaminen on helpompaa silloin kun ajaa tuttua reittiä vaikkapa moottoritiellä. Ihminen voi ajatella muita asioita ja silti kuljettaa turvallisesti ajoneuvoaan. Biologinen valpastumisjärjestelmä huolehtii siitä, että ohjausliikkeitä voidaan tarpeen tullen korjata ja tilanne pysyy hallinnassa.

Ohjauksesta ja auton hallinnasta tulee vaativampaa, kun esimerkiksi lumimyrsky yllättää tai tie muuttuu mutkaiseksi. Toisinaan täytyy muuttaa suuntaa ja valita uusi reitti.

Äkkijarrutus, liian nopea vauhdin kiihdytys tai paniikinomainen korjausliike voi vaarantaa oman ja muiden turvallisuuden. Jos ohjauskyvyn menettää, auto voi suistua tieltä tai törmätä johonkin vakavin seurauksin. Samoin myös oman elämän hallinnan tai ohjauskyvyn menettämisellä on vakavat seuraukset.

Autolla ajamista pitää harjoitella, jotta saavuttaa varmuuden sen hallinnasta. Oman stressin hallintaa tulee myös harjoitella, ja se on paljon monimutkaisempaa kuin autolla ajaminen.

Lähde: Nina Sajaniemi — Eira Suhonen — Mari Nislin — Jukka E. Mäkelä
Stressin säätely
Kehityksen, vuorovaikutuksen ja oppimisen ydin
PS-kustannus, 2.painos, 2020

TILAA KIRJA TÄSTÄ.