Tweet

Open kirjablogi - Missä koulussa mennään psyykkisen hyvinvoinnin osalta?

Uutuuskirja Psyykkinen hyvinvointi ja oppiminen tuo monipuolisen kirjoittajakaartin myötä hyvän ja päivitetyn kuvan siitä, missä tällä hetkellä koulussa mennään psyykkisen hyvinvoinnin osalta. Ahtolan kirjoittama aloitus kirjassa tuo ilahduttavasti esille oppilas- ja opiskeluhuoltolain yhteisöllisyyttä. Olen samaa mieltä hänen kanssaan siitä, että kodin ja koulun välistä yhteistyötä tulisi opettajan opinnoissa olla nykyistä enemmän.

Toimiva, avoin ja luottamuksellinen ja toista kunnioittava yhteistyö koulun, vanhempien ja mahdollisen hoitoja terapiatahon kanssa on oppilasta parhaiten tukevaa. Opettajan olisi hyvä tarvittaessa osata ottaa vastaan moniammatillisesti tukea ja ohjausta, jos lapsen koulun sujuminen sitä tarvitsee. Erityisopetuksessa tämä usein jo toteutuukin melko hyvin.

Oppilaan vanhemmat eivät saisi olla uhka vaan mahdollisuus. Varhaiskasvatuksessa tiedetään hyvin se, että usein vanhemmat ovat lapsen parhaita asiantuntijoita siinä millainen lapsi on. Tämän viisaan näkemyksen soisi jatkuvan myös lapsen koulutiellä. Tämä antaa oivan lähtökohdan oppilaan koulun sujumiselle, jos koulu on valmis avoimin ja myönteisin mielin ottamaan tietoa lapsesta vastaan. Hedelmällinen yhteistyö eri tahojen välillä on mahdollista. Kirjassa olisin toivonut opiskeluhuollon yhteisöllisyydestä tarkastelua syvemmin.

Oppilas harvoin on tahallaan hankala, vaan hänen keinot psyykkisesti ja oppimisen osalta voivat olla vähissä. Oppimispulma voi tulla esiin levottomana käytöksenä. Esim. adhd-oppilas tutkitusti hyötyy luokkaan kohdennetuista tukitoimista. Myönteinen palaute oppilaalle on avain myönteiseen ilmapiiriin ja onnistuvaan oppimiseen. Sanktiolinjalta tulisi aktiivisesti pyrkiä oppilaan vahvuuksia huomioivaan ja korostavaan toimintaan.

Myös temperamenttierot näkyvät oppilaissa oppimistapojen osalta kuten Liisa Keltikangas-Järvinen tuo kirjassa napakasti ja hyvin esille. Hiljaista, vetäytyvää ja tarkkailemalla oppivaa oppilasta ei tule vaatia ryhmätöissä äänekkäimmäksi osallistujaksi. Hän voi olla loistava kirjoittaja mikä on erinomainen aiheen ilmaisumuoto. Oppilaan arvostelussa tulee arvostella suoritusta ei oppilaan temperamenttia.

Nina Sajaniemi tuo laajasti tarkastellen esille huolen digiloikkaan liittyen. Heräsi huolestuttava kysymys, pysyvätkö pitkässä aikojen saatossa kehittyneet ihmisaivot nopeasti etenevän digiloikan matkassa mukana?

Kirjan toinen osio käsittelee laajasti ja hyvin oppilaan kasvua ja oppimista tukevia käytänteitä ja menetelmiä. KiVa koulun teemaa käydään kirjassa hyvin läpi. On toivottavaa, että näissä kouluissa se myös olisi aktiivisesti käytössä. Vain siten siitä on apua kiusaamisen vastaisessa työssä kouluissa.

Kirjoittaja on opettajaksi opiskeleva erityislapsen äiti joka uskoo tulevassa opettajuudessaan positiiviseen psykologian voimaan.

Takaisin kirjablogi -listaukseen>>

Tilaa Psyykkinen hyvinvointi ja oppiminen -kirja tästä>>