Tweet

Kuka oppimisen paattia ohjaa?

Itseohjautuvuus on avain menestykseen niin opinnoissa kuin työelämässäkin, ja sillä on merkitystä myös laajemmin ottaen hyvinvointiin ja hyvään elämään.

Nykyisissä perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa painotetaan oppilaan aktiivisuutta omassa oppimisessaan. Itseohjautuvuus on tässä tärkeä työkalu. Ne, joilla on hyvät valmiudet ja motivaatio oppia, oppivat joka päivä nopeammin ja enemmän kuin ne, joilla lähtökohdat oppimiseen ovat huterammat.

Oppija, joka tarvitsee koko ajan avukseen opastajan tai eteenpäin työntäjän, saa paljon vähemmän aikaan kuin oppija, joka kykenee haastamaan itsensä. Jos oppilaalla on heikot itseohjautuvuuden taidot, ne estävät häntä oppimasta eri oppiaineiden oppisisältöjä. Todistukseen piirtyy näin heikko arvio vaikkapa sekä äidinkielestä että matematiikasta, vaikka kyse on yhdestä ongelmasta, joka ylittää oppiainerajat.

Juho Norrenan teoksessa Oman oppimisen kapteeni käsitellään itseohjautuvuutta laajasti. Pohjimmiltaan itseohjautuvuudessa kyse on taidosta suunnata itseään kohti asetettua tavoitetta. Metaforana oppimiseen Norrenan teoksessa käytetään veneen kapteenina toimimista: oman paatin ominaisuuksien hahmottamisesta edetään veneen ohjaamisen perusteisiin sekä tiedon valtameren perkaamiseen. Pitkällä merimatkalla tarvitaan myös eväitä. Veneilykuvasto on teoksessa mukana myös kuva- ja symbolitasolla. Välillä metaforat ja veneilykuvasto ovat teoksessa toimivia ratkaisuja, välillä hieman hakemalla haetun tuntuisia.

Teos on jaettu kahteen pääosaan. Ensimmäisessä osassa esitellään, mitä itseohjautuvuus on ja perustellaan, miksi itseohjautuvuuden oppiminen on tärkeää. Maailma muuttuu vauhdilla, ja yhteiskuntaan muodostuu uutta asiantuntijuutta. Valta siirtyy sille, joka osaa luovia vallitsevissa olosuhteissa parhaiten. Osassa puretaan myös itseohjautuvuuteen liittyviä ennakkoluuloja ja käydään läpi itseohjautuvuuden opettamisen yleissääntöjä. Toinen osa on pyhitetty tehtäville. Erilaisia harjoituksia löytyy eri ikäisille ihmisille lapsista aikuisiin. Tehtäviä on laadittu itseohjautuvuuden viittä osa-aluetta eli suunnittelua, työskentelyä, valintoja, arviointia ja ympäristöä varten.

Teoksen lopussa on runsaasti liitteitä, joita voi hyödyntää itseohjautuvuuden opettamisessa. Mukana on mm. monistepohjat itse- ja vertaisarviointiin sekä mokapäiväkirjapohja ja sovittelulomake. Teoksessa muistutetaan, ettei itseohjautuvuutta kannata harjoitella pelkästään itsenäisenä taitona vaan liittäen se muihin toimintoihin: arkisiin kotiaskareisiin tai vaikkapa jonkin oppiaineen oppitunteihin.

Norrena toteaa, että itseohjautuvuutta kuten muitakin oppimisen taitoja, opitaan parhaiten ns. kulttuurisena perintönä eli matkimalla ja käytännön aktiviteeteissa muiden ihmisten kanssa. Nykykoulun ilmiöistä mm. monikulttuurisuus, kestävä kehitys, mediataidot ja hyvinvointi ovat asioita, joihin minkään oppiaineen tai luokkatason opettajalla ei ole pysyvää asiantuntijuuden perustaa, ja käytännössä opettaja lähtee ihmettelemään näitä asioita samalta viivalta oppilaan kanssa.

Kirjoittaja:
Katariina Knuutinen
äidinkielen ja kirjallisuuden lehtori
Järvenpään Yhteiskoulu


TILAA KIRJA TÄSTÄ.