Tweet

 

OPS tuli, olinko valmis?

Syyslukukauden aloitus oli tänä syksynä erityisen jännittävä. Uuden opetussuunnitelman tulemista rummutettiin pitkin valtamedioita ja kesälomaltaan palailevien opettajien ajatukset ja tunnelmat risteilivät laidasta laitaan. Julkilausuttuna tuntui korostuvan kuilu vanhoillisten ja uudismielisten välillä. Moista kuilua ei liene kuitenkaan olevan olemassakaan. Jokainen opettaja varmasti tiedostaa vaateen noudattaa opetussuunnitelmaa ja ottaa se haltuun itselle parhaiten soveltuvalla ja mielen tasapainossa pitävällä tavalla.

Olen syksyn aikana kahlannut läpi paljon kirjoja, jotka käsittelevät uuden opetussuunnitelman mukaisia teemoja. Lista suosituksista ja ihastuksen kohteista olisi pitkä, jos sellaisen tekisin. Tätä kirjoitustani varten päädyn valitsemaan mainittavaksi muutaman timantin, joista olen saanut omaan opettajuuteeni paljon apua ja iloa.

1. Lähes pakollista luettavaa

Suosittelen: Aki Luostarinen ja Iida-Maria Peltomaa, Reseptit OPSin käyttöön

Opetussuunnitelman lukeminen ja toteuttaminen on jokaisen opettajan oikeus ja velvollisuus. Opetussuunnitelmateksti itsessään voi kuitenkin tuntua kovin viralliselta ja tahmealta, vaikka se on sisällöltään mielenkiintoista ja innostavaa. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet on kovin virallinen, siniharmaa ja ehkä jopa vähän liian painavakin opus. Väriä, hajua ja makua opetussuunnitelman avaamiseen tarjoavat Aki Luostarinen ja Iida-Maria Peltomaa teoksellaan Reseptit OPSin käyttöön. Kirja on työstetty juuri oikeaan aikaan ja onnistuneella konseptilla.

Reseptit OPSin käyttöön -kirjan soisin löytävän tiensä kaikkien opettajien ja ainakin vähintään kaikkien koulujen kirjahyllyyn. Lisäksi suosittelisin sitä ehdottomasti oppikirjaksi opettajankoulutuslaitoksille. Kirjassa on tiivistetty kootusti kaikki se, mistä uudessa opetussuunnitelmassa on kyse. Lisäksi käyttöön tarjotaan paljon käytännön vinkkejä. Tunnustan, että olen syksyn aikana tarttunut useammin kyseiseen kirjaan kuin itse opetussuunnitelman perusteisin. Kirjan käyttöarvo on valtava, joten jos aikaa lukemiselle on vähän, lue ainakin tämä!

2. Jotain uutta, jotain vanhaa

Suosittelen: Jarno Paalasmaa, Maailman parhaat kasvatusajatukset

Tunnustan kuuluvani niiden intoilijoiden joukkoon, jotka näkevät uuden opetussuunnitelman mukanaan tuomat tuulet suurena mahdollisuutena suunnata purjeet kohti hyvää ja kestävää tulevaisuutta. Sain seurata opetussuunnitelman rakentamista läheltä työskennellessäni osana koulumme opetussuunnitelmatiimiä. Prosessi oli mielenkiintoinen ja innostava. Olen uskaltanut julkisesti kuitenkin myös väittää saaneeni uuden opetussuunnitelman mukaisen opettajankoulutuksen jo vuosia sitten. Miten tämä voi olla mahdollista?

Jarno Paalasmaan teos Maailman parhaat kasvatusajatukset antaa vastauksia siihen, miksi tässä kaikessa uudessa ei lopulta välttämättä ole kovinkaan paljoa uutta. Paalasmaa esittelee historian kymmenen suurinta kasvatusajattelijaa. Teos vie lukijan aina 1800-luvun lopulta 1900-luvun puoliväliin. Tuolloin vaikuttaneet progressiivisen pedagogiikan suuret ajattelijat puhuivat toistuvasti samoista teemoista, jotka ovat nyt keskiössä opetussuunnitelmauudistuksen ideologiassa.

Paalasmaan teoksesta tutuksi tulevat mm. Comeniuksen, Steinerin ja Montessorin elämänkerrat ja kasvatusajatukset tiiviisti ja mielenkiintoisesti kerrottuna. Lukija huomaa törmäävänsä toistuvasti uudesta opetussuunnitelmastakin tuttuihin sanoihin ja käsitteisiin kuten omakohtainen harjoittelu, tutkiminen, oikein järjestetty vapaus, kokemusoppiminen, luonnollinen oppimisympäristö, kannustava kasvattajuus, vuorovaikutus, oivallus, yhteisöllisyys, leikkiminen, luottamus ja osallisuus. Teoksen lukeminen on oiva pohja avaamaan menneisyyden merkitystä nykyhetkeen opetus- ja kasvatusalalla.

3. Laaja-alaista osaamista

Suosittelen: Juho Norrena, Innostava koulun muutos

Laaja-alainen osaaminen on uuden opetussuunnitelman lempilapseni. Siinä tiivistyy mielestäni loistavasti kaikki se, mikä koulutuksessa ja kasvatuksessa lopulta on tärkeintä. Laaja-alaisen osaamisen tavoitteet on linkitetty toimivasti oppiaineiden tavoitteisiin ja näin ollen ne kehystävät sujuvasti koko opetussuunnitelmaa.

Aki Luostarisen ja Iida-Maria Peltomaan kirja reseptit OPSin käyttöön tarjoaa loistavan lähtökohdan laaja-alaisen osaamisen tavoitteiden ymmärtämiselle. Poimin kirjasta suoraan käyttöön luokkaani vinkin laaja-alaisen osaamisen puun rakentamisesta ( s.184 ). Puun kokoaminen luokassa avaa mainiosti laaja-alaisen osaamisen tavoitteita sekä aikuisille että lapsille. Puuta kootessa oivalsin, miten tärkeää onkaan jatkuvasti tehdä lapsille näkyväksi perusteita sille, mitä koulussa tehdään ja miksi.

Luokkamme seinällä kasvaa laaja-alaisen osaamisen puu.

Laaja-alaisen osaamisen tavoitteita täsmentää myös oivasti Juho Norrenan kirja Innostava koulun muutos. Norrena avaa kirjassaan selkeästi jokaisen laaja-alaisen osaamisen kohdan opetussuunnitelmatekstin kautta. Laaja-alaisen osaamisen rinnalla hän puhuu tulevaisuuden taidoista. Norrena tuo kirjoittaessaan esille voimakkaasti myös omia mielipiteitään, jotka haastavat lukijan pohdintaan. Hän on ollut mukana kansainvälisessä tulevaisuuden taitoihin liittyvässä tutkimuksessa. Vankka tietotaito aiheeseen liittyen heijastuu lukijalle.

Norrena esittelee myös työkalun, jonka avulla on mahdollista toteuttaa laaja-alaisen osaamisen taitoja huomioivaa opetusta. Hän puhuu tehtäväkehyksistä, jonka ympärille opetuksen voi rakentaa. Tehtäväkehykset yhdistyvät mainiosti myös monialaisten oppimiskokonaisuuksien tavoitteiden kanssa. Kirjan liiteosiosta löytyy hyviä käytännössä sovellettavia lomakkeita. Tällainen on esimerkiksi lomake, jonka avulla voi tarkastella omaa opetustaan tulevaisuuden taitojen näkökulmasta. Kyseisen lomakkeen täyttäminen herätteli tämän open pohtimaan ja kehittämään opetustaan kohti laaja-alaisen osaamisen taidot enemmän huomioivaan suuntaan.

4. Monialaiset oppimiskokonaisuudet

Suosittelen: Hannele Cantell (toim.), Näin rakennat monialaisia oppimiskokonaisuuksia

Monialaisuus on laaja-alaisen osaamisen ohella toinen paljon julkisuutta saanut uudistus. Luokanopettajille monialaisuuden ajatus ei liene varsinaisesti mullistava, mutta monialaisen oppimiskokonaisuuden jalkauttaminen yläkoulun arkeen on mielestäni loistava ajatus. Toivon sen kaatavan yläkoulun oppiainejakoisuutta ja rohkaisevan virallisen vaateenkin ulkopuolella yhdistelemään opittavia asioita poikkitieteellisiksi kokonaisuuksiksi.

Luokanopetuksen puolella on ilmiö- ja kokonaisopittu, oppiaineintegroitu, eheytetty ja opittu tutkien jo vuosia ellei vuosikymmeniä. Itselleni on kuitenkin jäänyt teoriassa epäselväksi näiden kaikkien osittain samaa tarkoittavien käsitteiden merkitys. Tähän mysteeriin sain oivan avun Hannele Cantellin toimittamasta teoksesta Näin rakennat monialaisia oppimiskokonaisuuksia. Tulkitsin, että monialaisuutta on lupa käyttää ns. yläkäsitteenä. Sen alle mahtuu monenlaisia tapoja toteutukseen, ja opea huojentaen monialainen oppimiskokonaisuus voi luvan kanssa olla aluksi myös hyvin strukturoitu.

Kaikkein suurin oivallus lukukokemuksen yhteydessä itselleni oli ymmärrys siitä, että monialaisuutta voi lähestyä joko ilmiölähtöisesti tai tiedonalalähtöisesti. Ymmärsin tämän yksinkertaistaen siten, että ilmiölähtöisyydessä on tarkoitus kaataa tieteenalojen raja-aitoja, kun taas tiedonalalähtöisyydessä nämä raja-aidat ovat näkyvillä, jolloin aihetta tai teemaa käsitellään nimenomaisesti eri tieteenalojen ts. oppiaineiden näkökulmista. Tämän ymmärryksen inspiroimana päätin toteuttaa luokassani pienen monialaisen oppimiskokonaisuuden tiedonalalähtöisesti. Aiheenamme oli ”Minä isona”. Pohdimme teemaa äidinkielen, yhteiskuntaopin, matematiikan ja kuvataiteen näkökulmista. Pyrin antamaan lapsille mahdollisuuksia suunnata oppimistaan omien mielenkiintojensa mukaisesti, mutta olin jäsennellyt kokonaisuuden suuntaviivat itse.


”Minä isona”-teema inspiroi luokkani lapsia mm. etsimään tietoa unelma-ammateista.

Hannele Cantellin toimittama teos tarjoaa toimivan teoriaosuuden lisäksi myös useita käytännön vinkkejä monialaisen oppimiskokonaisuuden suunnitteluun. Suosittelen kirjan lukemista ehdottomasti myös lukio-opeille, sillä kirja avaa myös paljon ajatuksia lukiokoulutuksen uudistamistuumiin ja siihen, millaista lukio-opetuskin voisi ihanteellisimmillaan olla! Tässä yhteydessä myös Reseptit OPSin käyttöön on jälleen oiva opus suuntaamaan ajatuksia monialaisten oppimiskokonaisuuksien teoriasta käytäntöön selkeiden käytännön malliesimerkkien myötä.

5. Arviointi

Suosittelen: Najat Ouakrim-Soivio, Oppimisen ja osaamisen arviointi

Koen arviointikulttuurin muuttamisen olevan yksi tärkein asia koulukulttuurin kehittymisessä. Käytännöt arvioinnin uudistamisen ympärillä tuntuvat olevan kirjavia, ja tällä alueella pyörii myös paljon erilaisia esim. jatkuvan arvioinnin työkaluja markkinoivia yrityksiä. Koulutusmyynti kukoistaa, ja jokainen näkee aiheen aavistuksen omalla tavallaan. Sitä kuuluisaa punaista lankaa kaivattaisin, jonka avulla tällä hetkellä aavistuksen sirpaleinen kuva arviointiasioista saataisiin eheäksi.

Arviointia sivutaan useammassakin tuoreessa teoksessa, mutta kaipaisin itse vielä aiheeseen perehtyneitä kirjailijoita työhön. Napakka tulevaan suuntaava opus arvioinnista tulisi tilaukseen. Najat Ouakrim-Soivion teos Oppimisen ja osaamisen arviointi on löydöksistäni tällä hetkellä ainoa kokonaisuudessaan uudenlaiseen arviointiin keskittyvä kirja. Suosittelen sen lukemista kaikille, sillä se avaa oivasti arvioinnin ulottuvuuksia käsitetasolla ja valottaa myös arvioinnin kehityssuuntia. Kirja antaa luku luvulta hyviä kysymyksiä pohdittavaksi. Vaikka tulevaan suuntaavia ohjenuoria on tarjolla, jotakin käytännön tasolle vievää puuttuu. Olisi mainio lukea tarkemmin vaikkapa hyväksi havaituista itsearvioinnin ja vertaisarvioinnin käytänteistä.

Ouakrim-Soivion kirjasta sain mainion vinkin arviointikäytänteiden pohdintaa varten. Hän kehottaa ”varjostamaan” eli tutustumaan muiden koulujen arviointikulttuureihin. Tämän oivan idean vein käytännön toteutukseen somen avulla. Kysyin Alakoulun aarreaitan innokkailta ja upeilta kollegoilta, olisiko heillä jakaa oman kuntansa tai koulunsa arviointikäytänteisiin liittyvää materiaalia. Mielestäni on hassua, että jokainen kunta, koulu tai jopa yksittäinen opettaja keksii tällä hetkellä pyörää tähän liittyen erikseen. Tässä olisi oiva tilaisuus nähdä vaikkapa koko Suomen laajuisesti, että yhteistyössä on sitä kuuluisaa voimaa!

6. Johtopäätös: tartu miksiin

Suosittelen: Halinen, Hotulainen, Kauppinen, Niinivaara, Raami, Vainikainen: Ajattelun taidot ja oppiminen

Ajattelun taidot ja oppiminen on kirja, jossa tiivistyy mielestäni kaikki tärkein opetussuunnitelmauudistuksesta. Myös kaikki edellä käsittelemäni teemat voidaan mielestäni johtaa ajattelun taitoihin. Ne ovat toki yksi laaja-alaisen osaamisen tavoitealueista, mutta näkisin ajattelemaan opettamisen koulun tärkeimpänä tehtävänä.

Olen kokenut opettajana aina tärkeäksi vastata jokaisen lapsen ”miksi”-kysymyksiin jämäkästi perustellen. Ajattelun taidot ja oppiminen kirja kannustaa minua tekemään yhä enemmän näkyväksi ajatteluprosesseja. Se antaa hyviä vinkkejä myös käytännön työhön ja käsittelee myös toimivasti sen, mitä opetussuunnitelmassa kustakin teemasta sanotaan. Tämän kirjan avulla ajattelen ottaa uuden opetussuunnitelman päivä päivältä yhä paremmin haltuun!

Anna Vehkala

Kirjoittaja on saanut käyttönsä puoleksi vuodeksi 1000 eurolla ammattikirjallisuutta. Anna on 33-vuotias 4-luokan opettaja.

Takaisin ensimmäiselle sivulle>>