Teos Juokse, hyppää, heitä, ota kiinni on yksi työkalu tämän tavoitteen saavuttamiseksi. Teos käsittelee perusliikuntataitojen opettamista lapsille ja nuorille. Se on mainio käsikirja opettajalle ja antaa hyviä vinkkejä oppilaiden taitojen havainnointiin sekä opetuksen eriyttämiseen. Kirjan on kirjoittanut Jyväskylän yliopiston liikuntapedagogiikan lehtori, liikuntatieteiden tohtori Timo Jaakkola. Teos on itsenäinen jatko-osa Jaakkolan aiemmalle teokselle nimeltä Krokotiilijuoksu ja 234 muuta toimintaideaa motoristen taitojen kehittämiseksi. Krokotiilijuoksu sisältää nimensä mukaisesti valmiita ideoita liikunnallisiin tuokioihin. Juokse, hyppää, heitä, ota kiinni puolestaan pureutuu perusliikuntataitojen mekaniikkaan, taitojen kehittymisen vaiheisiin ja harjoittelun etenemiseen. Lisäksi teoksessa esitetään taitojen harjoitteluun sopivia ideoita. Suosittelen näihin teoksiin tutustumista rinnakkain, sillä Juokse, hyppää, heitä, ota kiinni sisältää paljon viittauksia edeltäjäänsä sekä suosituksia eri taitojen harjoitteluun sopivista, Krokotiilijuoksu-teoksessa esitetyistä toimintaideoista. Toki molemmat kirjat toimivat myös erillisinä kokonaisuuksina.
Teos on helppolukuinen, käytännön työkalu arkeen. Kirjan ensimmäinen osa tarjoaa lukijalle perustietoa lasten ja nuorten kokonaisvaltaisesta kehittymisestä sekä perusliikuntataitojen yhteydestä siihen. Toisessa osassa esitellään yksitellen nämä kirjan nimessäkin mainitut perusliikuntataidot: juokseminen, hyppääminen, heittäminen ja kiinni ottaminen. En ole itse erikoistunut liikunnan opetukseen ja harrastuneisuuden osaltakin kuulun sunnuntaikävelijöiden ja satunnaisjumppaajien joukkoon, joten kirjan lukeminen avasi minulle selkeästi perusliikuntataitojen mekaniikkaa. Etenkin selkeät kuvat liikkeistä sekä tiivistetyt kuvaukset taitojen etenemisestä alkeistasolta kehittyneelle tasolle auttoivat hahmottamaan kehityskaarta konkreettisesti. Harjoitteet on kuvattu selkeästi ja niiden toteuttaminen onnistuu koulun tavanomaisilla välineillä.
Kirjan ideat soveltuvat hyödynnettäväksi niin varhaiskasvatuksessa kuin ala- ja yläluokillakin. Jaakkola huomioi teoksessaan hyvin sen, että eri-ikäisiä lapsia ja nuoria on syytä ohjata, eriyttää ja motivoida eri tavoin. Alle kouluikäiset intoutuvat loikkimaan ja juoksemaan leikin varjolla, mutta yläkoululaisten innostamiseksi ohjaajalla on oltava usein toisenlaiset konstit käytössä. Siksi kuhunkin ikävaiheeseen on esitetty sovellettavaksi erilaisia harjoitteita, apuvälineitä ja oppimista helpottavia mielikuvia.
En ole muutamiin vuosiin opettanut omalle luokalleni liikuntaa. Alkuopetuksessa kuitenkin on luontevaa tarkastella oppimista ja kehitystä kokonaisuutena ja ylittää oppiainerajoja. Siksi pohdinkin kirjaa lukiessani, miten voisin lisätä liikuntaa ja soveltaa perusliikuntataitojen harjoitteita muuhun opetukseen, vaikka varsinaiset liikkatunnit ovatkin toisen opettajan vastuulla. Se on onneksi alkuopetuksessa helppoa — leikkien ja pelien varjolla on helppo motivoida eka-tokaluokkalaiset harjoittelemaan ja muiden oppiaineiden sisältöjä voi poimia harjoitteiden teemoiksi. Ihannehan olisi, että liikkuminen olisi luonteva osa jokaista koulupäivää.