Toiminnan voimaa
Toimintaterapiaopintojen myötä opettajuuteni talo on saanut uuden ikkunan. Olen päätynyt tarkastelemaan opetustyötäni uudenlaisesta toiminnan näkökulmasta. Erityisen tärkeäksi suuntaviivaksi opetustilanteiden järjestämisessä minulle on piirtynyt toiminnanohjauksen taitojen huomioiminen ja harjoittaminen. Ei olekaan siis ihme, että innostuin valtavasti toimintaterapeutti Merja Tompurin kirjasta
Tartu toimeen — Opas työskentelytaitojen opettamiseen.
Toiminnan taito ja OPS
Kaikki ihmisen elämään kuuluva sisältää toimintaa. Toiminta voi olla tavoitteellista tai palauttavaa. Opettajuuden näkökulmasta keskiöön nousee tietenkin koulussa tapahtuva toiminta, joka on usein tavoitteellista ottaen toki huomioon myös palauttavan toiminnan tarpeen koulupäivienkin aikana. Toimimalla ihminen rakentaa jatkuvasti myös omaa identiteettiään. Näistä lähtökohdista pitäisin hyvänä, että myös opettajaopinnoissa tutustuttaisiin toiminnan tieteeseen. Tompurin kirja on oiva käsikirja tähän.
Uuden opetussuunnitelman myötä keskiöön ja kriittiseen keskusteluun on noussut itseohjautuvuuden vaade. Harmillisen usein keskustelussa unohdetaan se, että kyseessä on taito, jota tulee opettaa ja harjoitella yhtä lailla kuin muitakin taitoja. Tompurin kirjan lukeminen olisikin tästä syystä erittäin suositeltavaa, sillä se avaa mainiosti toiminnan eri vaiheet, joita harjoittelemalla itseohjautuvuudenkin taito vahvistuu.
Myös tavoitteiden merkitys on konkretisoitunut uudessa opetussuunnitelmassa erityisesti oppiainekohtaisissa osioissa. Sisällöt ovat jäsentyneet välineiksi saavuttaa erilaisia tavoitteita. Tompurin kirjassa tavoitteiden asettamisen tärkeys korostuu. On tärkeää, että lapsille ja nuorille tehdään näkyväksi, mitä tehdään ja miksi tehdään. Myös taito asettaa itse tavoitteita tulee keskeiseksi. Kirjaa lukiessani havahduin miettimään, miten tärkeää olisi työarjen kiireenkin keskellä aina muistaa kiinnittää huomiota tavoitteen asettamiseen ja siitä juontavaan selkeän suunnitelman laatimiseen tavoitteen saavuttamiseksi.
Toiminnan jäsentyminen
Tompuri jäsentää kirjansa toiminnan aloittamiseen, toiminnassa pysymiseen ja toiminnan lopettamiseen. Kaikki nämä kokonaisuudet Tompuri pilkkoo selkeiksi osakokonaisuuksiksi. Tompuri esittelee myös hyviä käytännöllisiä esimerkkejä ja harjoitteita, jotka ovat suoraan sovellettavissa luokkatyöhön. Haastaviin tilanteisiin Tompuri etsii sinnikkäitä ja rakentavia ratkaisuja. Kirjan harjoitukset ovat osin myös lasten ja nuorten suoraan itse luettavissa ja itseohjautuen tehtävissä olevia, mikä lisää kirjan käytettävyyttä huomattavasti.
Usein toiminnanohjauksen harjoittelun tarpeellisuutta näkee korostettavan yksilöllisiä tuen tarpeita pohdittaessa. Mielestäni harjoittelusta hyötyy kuitenkin koko luokka, ja olen itse intoutunut käyttämään opetuksessani paljon erilaisia toiminnanohjausta näkyväksi tekeviä keinoja, joita voin suositella lämpimästi kaikille. Tompuri esittelee kirjassaan lukuisia hyviä esimerkkejä, joista ainakin TESTI-malli ja yläviitoset tulevat ehdottomasti pääsemään osaksi omaa opetustani. Myös kirjan liitteistä löytyy hyvää materiaalia.
Toiminta ja positiivinen psykologia
Tompuri korostaa suureksi ilokseni kirjassaan jokaisessa toiminnan vaiheen kuvauksessa tiettyjä positiivisen psykologian periaatteita ja luonteenvahvuuksia. Harjoiteltavaksi toiminnan yhteydessä tulevat mm. sinnikkyys, myötätunto ja itsemyötätunto sekä kiitollisuus. Erityisesti pidän siitä, että Tompuri painottaa kasvattajan vastuuta kyetä olemaan hyväksyvä ja lempeä. Positiivisesta psykologiastakin tutun mindfulnessin ajatukset ja periaatteet näkyvät kirjassa sekä teoriassa että myös erilaisissa käytännön harjoitusvinkeissä.
Toimintaterapiaopinnoissani havahduin siihen, että toimintaterapeutit havainnoivat tarkasti ympäristöä, jossa toiminta tapahtuu. Usein toiminnan haaste ei olekaan yksilön haaste vaan ympäristön haaste. Ympäristössä haasteen voivat asettaa esimerkiksi tilaratkaisut tai tulehtuneet ihmissuhteet. Tompuri korostaakin kirjassaan myös esimerkiksi yhteisöllisyyden tärkeyttä ja yhteenkuuluvuuden tunteen merkitystä toiminnan onnistumisessa. Opettajana näen itse tärkeänä, että haasteita ei yksilöitäisi tiettyyn oppilaaseen vaan lähdettäisiin tarkastelemaan tilanteita juurikin ympäristön ja yhteisön näkökulmasta. Hyviä vinkkejä tähänkin tarjoaa Tompurin kirja, joka saa minulta arvatenkin lämpimän lukusuosituksen!
Anna Vehkala
KM, luokanopettaja
TILAA KIRJA.TAKAISIN OPEN KIRJABLOGIIN.