Kesälukemisteni joukossa on tällä kertaa toiminnallisen oppimisen vinkkipankki nimeltään Lukuja liikkuen, tavuja touhuten (PS-kustannus 2015). Kirjan kirjoittajat Tuuli Tiainen ja Virve Välimäki ovat koulutukseltaan fysioterapeutteja. He ovat työssään lasten ja nuorten parissa huomanneet yhteyksiä liikkumisen ja oppimisen välillä ja haluavat jakaa ideoitaan siitä, miten liikettä voidaan käyttää oppimisen tukena. Kirja tarjoaa vinkkejä esi- ja alkuopetuksen äidinkielen ja matematiikan opettamiseen toiminnallisten harjoitusten kautta. Harjoituksissa on huomioitu erityisesti motoriikan ja kinesteettisen aistin hyödyntäminen osana oppimista. Kirja on osa Lukuja liikkuen, tavuja touhuten-hanketta, joka on toteutettu yhteistyössä Lasten liikunnan tuki ry:n, Opetus- ja kulttuuriministeriön Liikkuva koulu-ohjelman sekä ELY-keskuksen kanssa. Lisätietoa hankkeesta on sen verkkosivuilla osoitteessa www.lukujaliikkuen.fi.
Kirjaa voisi kuvailla työkalupakiksi tai materiaalipankiksi. Se on selkeä ja helppolukuinen sekä rakennettu siten, että joukosta voi poimia tarvitsemansa, eikä kirjaa tarvitse välttämättä kahlata alusta loppuun. Alkusivuilla kirjoittajat valottavat lapsen kehityksen ja kokemusmaailman merkitystä oppimisen näkökulmasta sekä kertovat, miten kirjan harjoituksia kannattaa oppilaiden kanssa käyttää — nämä kannattaa mielestäni lukaista läpi ennen kuin lähtee harjoituksia toteuttamaan. Olisin mielelläni lukenut enemmänkin lapsen motoriikan kehityksestä, etenkin havaintomotorisista taidoista, joiden haasteisiin erityisluokanopettajan työssä törmään usein. Täytyypä tutustua vielä kirjan lähdeluetteloon, sieltä olettaisin löytyvän lisää kirjallisuutta aiheesta.
Leikit on jaettu oppimisvalmiuksia, äidinkieltä ja matematiikkaa käsitteleviin harjoituksiin. Ohjeistukset ovat selkeät, tarvittavat materiaalit mainitaan erikseen ja erityisen ilahduttavaa on, että jokaisen leikin yhteydessä esitetään myös sen tavoitteet ja annetaan ideoita eriyttämiseen. Näin opettajana on helppo peilata käyttämiään harjoituksia opetussuunnitelmaan. Moni leikki on sovellus vanhasta tutusta ja kirjoittajat hauskasti kertovatkin, että niitä on ”luotu, muokattu, varastettu ja parastettu” ottaen huomioon liikkumisen ja oppimisen välinen yhteys.
Lähes puolet kirjan sisällöstä muodostuu kopioitavista liitteistä, joista voi valmistaa materiaalia leikkejä varten. Mukana on paljon ”peruskauraa” eli kirjainkortteja suur- ja pienaakkosin, tavulappuja ja numerokortteja. Itse ilahduin leikkien symbolikuvista — erityisluokassa kuvitettu päiväjärjestys on ahkerassa käytössä ja opettajan aikaa säästyy kun ei tarvitse etsiä tai piirtää sopivia kuvia. Myös selkeät kehonosakortit aion ottaa käyttöön tulevana lukuvuonna. Leikkien ja kopioitavan liitemateriaalin lisäksi kirjassa on runsaasti tilaa omille muistiinpanoille.
Suosittelen Lukuja liikkuen, tavuja touhuten-kirjaa erityisesti hänelle, joka ei vielä ole lanseerannut opetukseensa toiminnallisia menetelmiä ja tarvitsisi konkreettisen oppaan ja välineitä päästäkseen alkuun. Kokeilemisen kynnystä laskee se, että kaikki kirjan harjoitukset ovat helposti toteutettavissa luokkatilassa sekä tavanomaisilla koulun välineillä tai kirjan liitemateriaalilla, eikä niitä kokeillakseen tarvitse tarttua virkkuukoukkuun tai ompelukoneeseen, varata liikuntasalia tai tehdä metsäretkeä. 55 leikkiä takaavat sen, että touhuamista riittää koko lukuvuodeksi. Kirja sopii mainioksi mielenvirkistäjäksi heillekin, jotka toiminnallisia menetelmiä jo käyttävät. Meidän luokassa testattavaksi pääsee syksyllä ainakin suositun Vettä kengässä-leikin sovellus Onko meistä sanaksi sekä Matikkaviesti. Joustavassa esi- ja alkuopetuksessa Lukuja liikkuen, tavuja touhuten-kirjan kaltainen materiaalipankki on varmasti parhaimmillaan, sillä leikit ja harjoitukset tarjoavat mahdollisuuden eriyttää opetusta sekä ylös- että alaspäin, eivätkä ne ole sidottuja tietyn oppimateriaalisarjan maailmaan ja hahmoihin. Rohkean soveltajan uskoisin löytävän kirjasta ideoita myös isompien oppilaiden kanssa toteutettavaksi. Suurin kirjan tarjoama oivallus on siinä, että se osoittaa ettei liikunnan lisäämiseksi koulun arkeen tarvita massiivisia ponnistuksia ja koko systeemin kääntämistä päälaelleen vaan pienillä muutoksilla päästään liikkeelle — kirjaimellisesti.