Tweet

Tunnetaitoharjoituksia arkeen sekä tunnemyyttien purkamista

Ihmisten jakaminen tunne- tai järki-ihmisiksi ärsyttää minua. Aivan kuin pelkkä järki ohjaisi joitakin ihmisiä, ja ”olen tunneihminen, elän tunteella” toimisi oikeutuksena käyttäytyä huonosti.

Jotkut ihmiset ilmaisevat tunteensa ulkoisesti näkyvämmin kuin toiset, ja tämä liittynee ennemminkin henkilön persoonallisuuteen ja itseilmaisun tapoihin kuin siihen, kumman voiman, järjen vai tunteen, ohjauksessa, hän toimii.

”Nämä ovat tunnepuolen asioita” ja ”Meni tunteisiin” ovat toisaalta tapoja sanoittaa, että tunteet koetaan jotenkin vähempiarvoisempia kuin järki saati jonain ei-toivottavana, nolona ja amatöörimäisenä.

Anuliisa Lahtisen ja Jarkko Rantasen teoksessa Tunnetaidot opetustyössä — Opas haastaviin tilanteisiin tunteet nähdään jokaiselle ihmiselle ja jokaiseen tilanteeseen kuuluvana yleisinhimillisenä asiana.

Tunteita tarvitaan, ne kuuluvat kaikille ja ohjaavat monella tapaa toimintaamme. Tunteet sekä tapa ja voimakkuus ilmaista tunteita pidetään teoksessa erillään. Tunteiden ilmaisun tapoja säätelee yksilön ominaisuuksien lisäksi mm. kulttuuri; suomalaista ulospäin näkyvää tunneilmaisua pidetään perinteisesti miedompana kuin vaikkapa eteläeurooppalaista.

Tunteet ovat tärkeä osa elämää, ja tunnetaidot liittyvät oleellisesti elämänhallinnan taitoihin, joihin kuuluu mm. taito säädellä omaa toimintaansa tunteiden keskellä.

Kouluympäristö on tunteita täynnä: joku oppilas ei kuuntele, toista pelottaa esiintyä, kolmas turhautuu, kun ei saa apua tarpeeksi nopeasti ja neljännen nauruhepuli ei yhtäkkiä otakaan laantuakseen. Opettajakollega kokee vahvaa riittämättömyyttä, toinen on onnensa kukkuloilla. Koulusihteerillä on hermot riekaleina huonosti nukuttujen öiden jäljiltä ja rehtori uhkuu uutuuden iloa käynnistellessään kokonaan uudentyyppistä tapaa tehdä lukujärjestyksiä.

Koulussa kuten kaikkialla muuallakin, missä ihmiset ovat koolla, tunteet ovat aina olennaisena osana tapahtumia ja vaikuttamassa toimintaan. Tunteet liittyvät perusinhimillisiin nähdyksi, kuulluksi ja ymmärretyksi tulemisen tarpeisiin.

Teos keskittyy nimensä mukaan (haastaviin) tunnetilanteisiin opetustyössä, mutta syvimmillään teoksen anti koskettaa ihan mitä tahansa tilannetta, jossa ihmiset toimivat eli tunteita on läsnä. Teoksen kirjoittajien ammattitaustat ovat luokanopettaja ja psykologi. Molemmat ovat osana työtään suuntautuneet tunnetaitovalmentamiseen.

Lahtisen ja Rantasen mukaan tunteet paljastavat välittömästi, mikä ”meininki” kussakin koulussa on. Opettajahuoneen ilmapiirin ja tunneilmaston aistii nopeasti vaikkapa siitä, mistä ja miten puhutaan sekä mitä tunteita jaetaan ja miten. Sama pätee luokkayhteisöön: mistä puhutaan ja miten, kuka pääsee ääneen, kuka johtaa tunneilmastoa ja löytyykö porukasta kenties useampikin ilmapiirin madaltaja tai vastaavasti fiiliksen nostattaja.

Tunnetaidot nähdään teoksessa harjoitettavana taitona. Onnistunut kohtaaminen ei ole teoksen mukaan sattumalta ja hyvällä tuurilla kohdalle osuva ilmiö, johon ei voi itse vaikuttaa, vaan tavoite, johon voi tietoisesti ja harkitulla tavalla toimien pyrkiä.

Keinolistassa onnistuneeseen kohtaamiseen kehotetaan mm. keskittymään kohtaamisen ensisijaiseen tavoitteeseen, kertomaan selkeästi omat tunteet ja ajatukset sekä ilmaisemaan tarkasti, mitä toivoo. Teoksessa esitelläänkin arkisia käytännön keinoja tunteiden säätelyyn ja tunnetaitoihin: mm. veden juonti siirtymänä opetustilanteesta välituntitilanteeseen ja kollegan tervehtiminen aamulla siirtymänä yksityiselämästä osaksi kouluyhteisöä. Taulukkoon tunteista sekä tunnekarttaan annetaan käyttötapavinkkejä. Teoriaosuuden lisäksi teoksessa on erilaisia tapausesimerkkejä koulumaailmasta sekä tehtäviä omien ja oppilaiden tunnetaitojen harjoituttamiseen.

Käytännönläheisessä teoksessa käydään läpi tunnetyöskentelyn terminologiaa, mm. tunnetaidot, syväkuunteleminen, tunnekartta, syötinviritys ja miinanraivaus. Kieltä opettavaa kiinnosti myös kirjan luku, jossa käsitellään tunteiden nimeämistä ja omien tunteiden sanoittamista myös itse keksittävien sanojen avulla.

Kiinnostavia tunnekielen sanaston esimerkkejä kerrotaan mm. filippiinin ja jiddisin kielistä. Tunnetietoisen opettajan työkalupakki eli viisi K:ta käydään läpi vaiheittain: keskity, kuuntele, kunnioita, kysy, kiitä. Teoksessa selitetään myös, miksi ajatusta perus- ja muista tunteista kannattaa pitää vanhentuneena ja perustellaan, miksi ihmisten välisen kommunikaation sujumattomuuden kuittaaminen ilmaisulla ”kemiat nyt vaan eivät toimi” on vahingollista tunne- ja elämäntaitojen harjaannuttamisen näkökulmasta.

Teos on sujuvasti ja vetävästi kirjoitettu; vaikka kyseessä on (opetusalan) tietoteos, sitä lukee mielellään rennosti vaikkapa aurinkorannalla.

Kirjoittaja:
Katariina Knuutinen
äidinkielen ja kirjallisuuden lehtori
Järvenpään Yhteiskoulu

TILAA KIRJA TÄSTÄ.