Pessimisti ei pety, hänen lasinsa on puoliksi tyhjä ja elämänsä yhtä riman alitusta — vai onko sittenkään? Voiko pessimistinen ajattelutapa olla joillekin myös vahvuus? Voisivatko elämän harmaammat sävyt olla jopa oppimisen polttoainetta?
Kaikki olemme oppimassa täällä maailmassa ja elämässämme. Voimme nauraa kaikelle hupsulle ja inhimilliselle, väärinkäsityksille ja mokille vedet silmissä ja joskus hysteerisestikin. Tältä pohjalta voi suhtautua rakkaudellisesti omiin ja toisten epäonnistumisiin. Emme tule onnistumaan täydellisesti, vaikka selkä kyyryssä ja niskat jumissa yrittäisimme parhaamme. Jännittyneenä ja puristusotteessa ei jää tilaa luovuudelle, jota tarvitaan pieleen menneiden tilanteiden ratkaisemiseen. Mahdottomuus on uusi mahdollisuus.
Ote kirjasta
Pessimismi opetuksessa ei tarkoita tavoitteettomuutta tai luovuttamista vaan sitä, että edistymiseen suhtaudutaan lempeästi, hampaita kiristelemättä ja jopa humoristisesti. Jos tavoitteissa päästään edes puoliväliin, on pessimismin mukaan menty jo pitkälle. Toisaalta pessimismipedagogi voi myös hallitusti laskea rimaa, sillä edessä ei siinnä pettymys vaan armollisuus ja rohkea erilaisten tunteiden kohtaaminen.
Tässä teoksessa pureudutaan työtapaan, jossa korostetaan armollista tavoitteiden suuntaan etenemistä, luottamuksellista ilmapiiriä ja pilkettä silmäkulmassa. Epäonnistumisiin pyritään varautumaan, mutta ne hyväksytään aidosti osaksi oppimisprosessia.
Teos tarjoaa käytännön vertaistukea opettajan työhön sekä konkreettisia — mutta pessimismin hengessä vaatimattomia — vinkkejä ja ideoita arkeen. Kirjan antia voi soveltaa niin opetukseen, kehittämiseen kuin työyhteisön rakentamiseen ja vahvistamiseen.
Maija Saviniemi on puolankalaislähtöinen pessimisti, jonka polku kaikkeen varautuvana opettajana on vienyt erilaisten vaiheiden kautta Oulun yliopistoon suomen kielen yliopistonlehtoriksi opettelemaan edes jonkinasteista armollisuutta itseään ja muita kohtaan.
Merja Maikkola on löytänyt 25 vuotta yliopisto-opettajia koulutettuaan pessimismipedagogiikasta pikkiriikkisen armollisuutta itseään kohtaan sekä tukea omalle toiminnalle kouluttajana ja laajemminkin opetustyötä tekeville ja omaa opettajuutta tutkiville.
Paula Vaskuri on digipedagogiikka- ja videopalvelujen päällikkönä omakohtaisesti saanut todistaa, että onnistumisten matka on useimmiten ryyditetty epäonnistumisten etapeilla.
Milla Kinnunen on vaihtelevasti epäonnistumisia käsittelevä pirkanmaalainen, jolle vuodet ovat opettaneet, että on tärkeää tunnistaa, milloin vaatii itseltään liikoja ja milloin on oltava itseään ja odotuksiaan kohtaan armollisempi.
Muut kirjoittajat ovat kokeneita eri kouluasteiden pedagogeja.
Katso kirjaan liittyvä Pessimismipedagogiikka opetuksen työkaluna -webinaaritallenne: