Juho Norrena

Oman oppimisen kapteeni

Pelkkä oppilaan oman valinnan ja aktiivisuuden edellyttäminen ei johda hyviin tuloksiin. Oppimista ei tapahdu parhaalla mahdollisella tavalla, jos toiminnassa edellytetään liian haastavia taitoja. Itseohjautuvuudessa tarvitaan siis keskeisenä työtapana opettajajohtoisuutta.

Useat tutkimustulokset kuitenkin vahvistavat, että itseohjautuvuus vaikuttaa oppimiseen ja siten menestymiseen elämässä.

Jokaisella laivurilla on veneensä. Joku on veneestään ylpeä, kun taas toinen häpeää paattiaan. Yksi matkustaa valtavalla huvijahdilla, ja toinen kyntää aaltoja vuotavalla soutuveneellä. Yhtä kaikki, me olemme yksin vastuussa siitä, miten veneemme etenee.

Se, mitä näemme itseohjautuvuudesta yksittäisessä tilanteessa, on vain jäävuoren huippu. Itseohjautuvuus on suorassa yhteydessä oppimiseen. Pohjimmiltaan kyse on taidosta suunnata itseään kohti asetettua tavoitetta.

Itseohjautuva oppiminen ansaitsee käytännönläheisen oppaan, jossa teoriat on puettu harjoitusten muotoon. Tässä se on.

Kirjassa itseohjautuvuutta käsitellään taitona, joka auttaa oppimaan ja elämään paremmin. Tarkoituksena on kiillottaa itseohjautuvuuden nokeentunutta pintaa ja todeta sen tärkeys kaikessa tavoitteellisessa toiminnassa.

Kirjassa pohditaan, millaisilla käytännön teoilla voisimme kehittää itseohjautuvuutta erityisesti opetuksessa. Kirja rakentuu kahdesta osasta. Ensimmäisessä kuvataan näkökulmia itseohjautuvuuden oppimiseen koulussa ja muussa yhteiskunnassa. Jälkimmäiseen osaan on koottu suuri joukko itseohjautuvuutta edistäviä konkreettisia tehtäviä eri-ikäisille oppijoille, myös aikuisille.

Itseohjautuvuutta tarvitaan oppimisen ja hyvän elämän vuoksi. Tässä ja nyt.

Mielenkiintoisia otteita kirjasta:

Itseohjautuvuuden ympäristöön kuuluvat myös muut ihmiset ja yhdessä sovitut pelisäännöt. Ehkä tärkein näkökulma oppimisen kannalta on oppijan taito hankkia oppimiselleen tarvittaessa apua ja tukea.

——

Itseohjautuvuuden tukeminen ei myöskään tarkoita, että oppijan pitäisi antaa olla omillaan, tehdä omia valintojaan ja vastata itse seurauksista. Pikemminkin on kyse oikein kohdennetusta tuesta.

——

On tärkeää olla tulkitsematta opetussuunnitelmien tekstiä niin, että itseohjautuvuus olisi jo valmiina oppijan sisällä ja että hänen olisi omasta tahdostaan kaivettava se esiin. Tällaiseen yksinkertaistukseen saattaa sortua, kun opetussuunnitelmissa kuvataan opettajan roolia epämääräisillä käsitteillä, kuten ”opettaja tukee ja ohjaa”. Tästä voi saada käsityksen, että oppija ikään kuin ajautuu kohti osaamista, jos hänelle annetaan mahdollisuus. Tästä tulkinnasta olen täysin eri mieltä. Itseohjautuvuutta täytyy opettaa, vaikka konkreettiset opetusteot jäävätkin opetussuunnitelmassa määrittelemättä.

Harjoite-esimerkki kirjasta:

Oman tavoitteen asettaminen kokeelle
TAVOITE: Harjoitella tavoitteen asettamista omalle toiminnalle.

Ennen kokeen tekemistä oppilaat asettavat itselleen pistemää- rätavoitteen. Kokeen saa tehdä uudelleen niin monta kertaa, että tavoite on saavutettu. Tavoitetta saa myös korottaa prosessin aikana, mutta ei laskea. Kokeiden välissä opettaja antaa tukea tarvittaviin asioihin. Loppujen lopuksi asia tulee opittua paremmin ja oppilaalle jää kokeesta pa- rempi maku. Opettaja merkitsee omaan kirjanpitoonsa oppilaan ensimmäisen koesuorituksen pisteet, tavoitteen ja sen, monennellako kerralla oppilas pääsi tavoitteeseensa

Juho Norrena on opettaja, kouluttaja, tutkija ja tietokirjailija.