Tweet

Tutkitusti toimivia tapoja opettaa

Uusiseelantilaisen David Mitchellin kirja ”27 tutkitusti toimivaa tapaa opettaa” päätyi ensimmäiseksi lukutärpiksi syyslomalukemistolistalleni. Tartuin kirjaan innolla, sillä opetusmenetelmiin liittyvän tutkimustiedon olemassaolon merkitys on mielestäni korostunut viime vuosien aikana yleisen keskustelun tasolla. Opetusmenetelmät ovat monipuolistuneet, mikä on mielestäni mahtava juttu. Tarjolla on varmasti jokaiselle jotakin, ja mielestäni opettajan tehtävä on myös opetusmenetelmällisesti opettaa mahdollisimman monipuolisesti.

Mitchellin kirja auttaa valitsemaan opetusmenetelmien monipuolisesta tarjonnasta ne, joiden käyttämisen toimivuudelle on olemassa tieteellistä näyttöä. Kirja myös ohjaa kyseisen tieteellisen näytön pariin selkeällä ja toimivalla tavalla. Irtonaisten lähdeviitteiden sijaan kirjasta löytyy selkeästi esiteltyjä tiivistyksiä erilaisista tutkimustuloksista eri opetusmenetelmien kohdalla. Kirja toimii mielestäni tästä syystä mainiona käsikirjana opettajille. Esimerkiksi vanhempainiltaa varten kirjasta on helppo napata käyttämiensä opetusmenetelmien perusteluksi myös tutkimusnäyttöä.

Kirjan rakenne

Kirjan lukeminen tuntuu aluksi aavistuksen työläältä, mutta vauhtiin pääsemisen jälkeen lukija huomaa kirjan jäsentyvän napakasti selkeäksi yhtenäiseksi kokonaisuudeksi. Mitchell taustoittaa kirjan alussa kirjan rakentumista ja ohjeistaa kirjan käytössä. Hän myös kehottaa opettajaa olemaan jatkuvasti oman työnsä tutkija, minkä allekirjoitan täysin. Olen aina kokenut opettajuuden asiantuntija-ammatiksi eli professioksi. Professiossa taustateoreettinen ymmärrys on tärkeää ja sen lisääntyminen ja muovautuminen elinikäisen oppimisen periaatteiden mukaisesti keskeistä.

Mitchell esittelee kaikki 27 menetelmää saman selkeän kaavan avulla. Aluksi hän kuvailee menetelmän ja siihen liittyvän perustavan ajatuksen. Tämän jälkeen hän esittelee menetelmän soveltamista käytännössä. Käytännön kuvauksen jälkeen on vuorossa tutkimusnäyttöä ja niistä johdetut mahdolliset riskit menetelmän käyttämisessä. Lopuksi Mitchell vielä tekee menetelmästä erillisen yhteenvedon ja listaa kattavan määrän kirjallisuutta, jonka parista lisätietoa on mahdollista löytää. Kirjan lopussa on myös kattava hakemisto, josta on paljon hyötyä käytettäessä kirjaa käsikirjanomaisesti.

Esitellyt menetelmät sisältävät paljon tuttuutta. Uskallan väittää, että tämän yhden kirjan avulla on mahdollista toteuttaa opetussuunnitelman vaatimat monipuoliset opetusmenetelmälliset lähtökohdat helposti. Menetelmissä on tarjolla mm. itseohjautuvuutta, yhteistoiminnallisuutta ja vertaisoppimista. Itse olen erittäin iloinen, että kuvattuna ovat myös kognitiiviseen käyttäytymisterapiaan pohjaava menetelmä sekä luokan myönteisen ilmapiirin luomiseen huomiota kiinnittävä menetelmä. Bonuksena suomalaiselle lukijalle Mitchell esittelee yhtenä menetelmänä ”Suomen opetusjärjestelmän”, jonka lukeminen on jopa kutkuttavan jännittävää.

Lukukokemuksen synnyttämiä oivalluksia

Kirjan lukemisesta mielenkiintoisen tekee sen kansainvälisyys. David Mitchell esittelee kirjan alussa itseään ja omaa työtään opettajana, konsulttina, professorina ja kouluttajana, jota hän on tehnyt ympäri maailmaa. Oppiminen on universaalia ja tämä kirja auttaa ymmärtämään sitä aina vain paremmin. Mielestäni oli mielenkiintoista huomata, miten paljon meille suomalaisille opettajille tuttuja menetelmiä käytetään ympäri maailmaa. Suomi tunnetaan kansainvälisesti laadukkaasta koulutuksestaan ja kansainväliset vierailijat ovat tuttuja kouluissamme. Suomalaiset voisivat mielestäni kuitenkin itsekin hyödyntää enemmän kansainvälistä tietoa toimivista käytänteistä kasvatuksen- ja opetuksen alalla.

Erityisen mielenkiintoista menetelmiin tutustuttaessa oli huomata, että suuri osa niistä ovat oikeastaan melko vanhoja. Esimerkiksi yhteistoiminnallisen oppimisen ja vertaisoppimisen juuret voidaan löytää jo 1700 -luvulta. Nämä kymmenen vuotta sitten itselle ”uudenlaisilta” tuntuneet tavat oppia ja opettaa ovatkin siis todellisuudessa historiallisia aarteita. Toki sovellutukset muuttuvat ja elävät ajan mukana. Koko pyörää harvoin kuitenkaan tulee siis keksittyä uudelleen.

Mitchell kuvaa ja kirjoittaa monessa kohtaa menetelmiä erityisoppilaiden näkökulmasta. Hän painottaa kuitenkin, että se, mikä sopii erityislapselle, sopii varmasti ihan kaikille. Jaan hänen ajatuksensa tästä. Olen omassa opetustyössäni huomannut, että koko luokka hyötyy valtavasti esimerkiksi toiminnanohjauksen näkyväksi tekemisestä, vaikka tätä usein tehdään vain siinä haasteita kohtaavan lapsen kanssa.

Minulla on ollut tapana perustella oppilailleni oppimistilanteiden lähtökohtia. Koen, että opettajana minun tulee kyetä se tekemään. Ihanat, innokkaat ja usein myös kriittiset oppilaani osaavat asettaa toisinaan haastaviakin kysymyksiä. Mitchellin kirja tulee ehdottomasti päätymään perustelukirjalistalleni sen tekemälleni työlle kuvaamien lukuisten tieteellisten todisteiden myötä. Kirja auttaa myös jatkossa osallistumista kasvatus- ja opetusaiheisiin keskusteluihin, joissa tärkeää on mielestäni kyetä osoittamaan mielipiteelleen päteviä perusteluita. Lopputulemana olen hyvin iloinen, että juuri tämä kirja löytyy nyt kirjahyllystäni!

Anna Vehkala
Luokanopettaja

Tilaa 27 tutkitusti toimivaa tapaa opettaa>>

Takaisin kirjablogi -listaukseen>>