Lasten oikeus on saada tunnustusta ja positiivista huomiota omien vahvuuksiensa olemassaolosta ja kehittämisestä. Aikuisen on tärkeää huomata, että lapsen monipuoliset taidot, orastava potentiaali ja ydinvahvuudet konkretisoituvat vahvuuksiksi siinä vaiheessa, kun lapselle tärkeät aikuiset havaitsevat ja sanallistavat heidän vahvuutensa. Vahvuudet ja niiden avulla kehittyminen liittyvät lapsen omaan itsearvostukseen ja siihen arvostukseen, jota hänen ympärillään olevat tärkeät ihmiset lasta kohtaan osoittavat.

Oleellista on, että lapsi saa mahdollisuuksia hyödyntää vahvuuksiaan monenlaisissa ympäristöissä. Lapsen vahvuuksia tunnistamalla voidaan vahvistaa yksilöön liittyviä suojaavia tekijöitä eli resilienssiä, kuten kokemusta omasta pärjäämisestä, riittävän hyvästä itsetunnosta ja toiveikkuutta tulevaisuuden suhteen.

Kun lapsi tutustuu itseensä ja löytää omia vahvuuksiaan, hän oppii samalla ymmärtämään maailmaa ja voi kytkeytyä siihen omien vahvuuksiensa kautta. Toisin sanoen, on helpompi ymmärtää toisten tapaa toimia ja heidän motiivejaan, kun on riittävän hyvä itsetunto ja luottamus omiin kykyihin. Kouluissa vahvuuksien mittaaminen ja niille rakentaminen siirtävät huomion voimavaroihin. On hedelmällisempää kehittää sitä, mikä on toimivaa, sen sijaan, että korjaisimme heikkouksia. Lapsen onnellisuus ja hyvinvointi lisääntyvät, kun hän huomaa olevansa hyvä ja arvostettu omana itsenään.

Kolme vahvuuslähtöistä käytännettä, jotka voit ottaa heti käyttöön:

1. Vahvuusmieli

Vahvuusmieli tarkoittaa aktiivista ja tietoista hyvän havaitsemista ja keskittymistä toimivuuteen ja onnistumisiin jokaisessa lapsessa. Luonteenvahvuuksien opettamisessa ja aktiivisessa hyvän huomaamisessa ensimmäinen askel on oman vahvuusmielen virittäminen ja sen rohkaiseminen kollegoissa, oppilaissa ja huoltajissa.

Idea: Kysy päivän lopuksi itseltäsi ja oppilailtasi: ”Mikä meni tänään hyvin ystävällisyydessä hyödyntämisessä, sinnikkyyden harjoittelussa, itsesäätelyn käyttämisessä...?” Huomaa ja nosta säännöllisesti esille se kehitys, jota lapsissa, nuorissa ja kollegoissa tapahtuu luonteenvahvuuksien aktiivisen käyttämisen ja kehittämisen ansiosta.

2. Vahvuuskieli

Vahvuuskieli tarkoittaa pedagogista toimintaa, jossa annetaan tarkkarajaista palautetta ja kiitetään vahvuuden näkymisestä. On tärkeää, että oppilas tietää onnistuneensa, koska käytti hyväkseen sinnikkyyttään ja rohkeuttaan, ei sattumankaupasta tai taikaiskusta. Oppilaalle annetaan palautetta, jonka myötä hän tulee tietoiseksi vahvuuksistaan, onnistumisistaan ja taitavuudestaan sekä pystyy käyttämään niitä resursseina omassa toiminnassaan koulussa ja sen ulkopuolella.

Esimerkiksi: Huomasin, että käytit tässä tehtävässä luovuutta ja sinnikkyyttäsi. Sinnikkyytesi näkyi erityisesti siinä, miten jatkoit haastavan tehtävän parissa ja etsit apua toisilta. Tulin tosi ylpeäksi sinusta.

3. Vahvuusdokumentointi

Vahvuusdokumentointi on pedagoginen formatiivisen arvioinnin muoto, joka lähestyy arviointia hyvin eri näkökulmista kuin yleensä (ja useissa koulutusjärjestelmissä), koska sen fokuksessa ovat vahvuudet, niillä edistyminen ja kehittyminen. Vahvuusdokumentoinnissa yksilö vertaa omaa tilannettaan ja suorituksiaan itseensä ja aina omaan tilanteeseensa.

Formatiivisessa vahvuusarvioinnissa kerätään systemaattisesti palautetta oppilaan edistymisestä esimerkiksi häneltä itseltään, opettajilta, vertaisilta, huoltajilta ja harrastuksissa vaikuttavilta aikuisilta. Saadun palautteen pohjalta kehitetään vahvuuksiin ja voimavaroihin keskittyviä tuki- ja opetusmenetelmiä sekä tuetaan arvioinnin kautta oppilaan monipuolisempaa käsitystä omista vahvuuksistaan. Onnistumisten dokumentointi ja vahvuuslähtöinen arviointi on sitä tärkeämpää, mitä enemmän lapsella ja nuorella on haasteita opinpolussaan ja kasvussaan. Jokaista oppilasta kannustaa oman monipuolisen osaamisen esiin tuominen ja pysyvä taltiointi.


Lähde:
Kaisa Vuorinen artikkelissa Positiivinen kasvatus ja luonteenvahvuuksien opettaminen kirjassa
Lotta Uusitalo (toim.)
Positiivisen psykologian voima

TILAA KIRJAN UUDISTETTU PAINOS.