Työhyvinvointi ei ole itsestäänselvyys edes niille, jotka tekevät työtään sydän auki. Moni opettaja tekee päivittäin parhaansa muuttuvissa tilanteissa, tunteita kuohuvien oppilaiden keskellä ja koulumaailman alati kasvavien odotusten ristipaineessa.

Hyvinvoiva opettaja jaksaa enemmän, oppii paremmin ja pystyy kannattelemaan muitakin. Siksi työhyvinvointi ja resilienssi eivät ole pelkkiä yksilön ominaisuuksia vaan ne ovat koko kouluyhteisön yhteisiä taitoja ja tavoitteita.



Mitä työhyvinvointi oikeastaan on?

Työhyvinvointi ei tarkoita vain sitä, ettei uuvuta. Hyvinvoiva opettaja kokee merkityksellisyyttä, iloa ja yhteenkuuluvuutta. Kuten tutkijat Salmela-Aro ym. (2019) korostavat, hyvä työhyvinvointi tukee paitsi opettajan jaksamista, myös hänen tyytyväisyyttään omaan työuraansa. Tämä on elintärkeää alalla, jossa moni kokee epävarmuutta, kuormitusta ja jatkuvaa paineen tunnetta.

Opettajan hyvinvointi elää ajassa ja tilanteissa. Kouluympäristö, oppilaiden tarpeet, johdon tuki ja työyhteisön ilmapiiri vaikuttavat siihen päivittäin. Ja usein ne kaikkein kuormittavimmat asiat tapahtuvat juuri siellä, missä opettaja kohtaa oppilaan — mikrotasolla, yksin.

Resilienssi on taito, jota voi oppia

Resilienssi tarkoittaa kykyä palautua, sopeutua ja säilyttää hyvinvointi vaikeuksista huolimatta. Hascher ja Waber (2021) kuvaavat sitä prosessina, joka käynnistyy stressaavassa tilanteessa: opettaja pyrkii säilyttämään, palauttamaan tai kehittämään hyvinvointiaan.

Resilienssi rakentuu voimavaroista yksilön, yhteisön ja koko koulun tasolla.

Jos opettajan voimavarat ovat valmiiksi alhaiset, pienikin haaste voi kaataa. Mutta jos niitä on varastoissa, voi kohdata vaikeudet ilman että ne musertavat.

Voimavarojen ja vaatimusten tasapaino on kaikki kaikessa

Mitä sitten voi tehdä, jos työn vaatimukset vievät enemmän kuin mitä itsellä on jaksamista?

Tutkijat ehdottavat, että opettajat pohtisivat:
• Mitkä työtehtävät ovat aidosti tärkeimpiä?
• Miten työtä voisi muokata — yksin tai yhdessä kollegoiden kanssa?
• Mistä oma voimavarojen varanto koostuu ja miten sitä voi kartuttaa?

Työn muokkaaminen ei tarkoita työn pakoilua, vaan sen aktiivista muovaamista itselle mielekkäämpään ja paremmin jaksamista tukevaan suuntaan. Yhdessä tehtynä se voi myös lisätä yhteisöllisyyttä ja kollegiaalista tukea.

Yhteisön merkitys korostuu erityisesti kriiseissä

Viimeaikaiset tutkimukset (Melkko & Ilves, 2024) ovat havahduttaneet: opettajien kokema yhteisöllisyys ja sosiaalinen tuki ovat vähentyneet. Työpaikoilla ei välttämättä enää arvosteta toisia kuten ennen. Tämä on huolestuttavaa, sillä hyvä yhteisö ei ainoastaan kevennä kuormaa, vaan myös suojaa uupumukselta ja vahvistaa resilienssiä.

Koronapandemia toi esiin, miten poikkeustilanteet syövät juuri niitä rakenteita, jotka normaalisti auttaisivat jaksamaan: yhdessäoloa, vertaistukea ja spontaania vuorovaikutusta. Siksi nyt jos koskaan on tärkeää tietoisesti vahvistaa koulun sosiaalisia tukiverkostoja, mahdollistaa yhteistä aikaa ja rakentaa ilmapiiriä, jossa kaikki kokevat olevansa arvostettuja.

Jaksamisen resepti on yhteisöllinen

Hyvinvoiva opettaja on osa yhteisöä, joka mahdollistaa hyvinvoinnin.

Resilienssi ei ole vain psykologinen ominaisuus. Se on opittavissa, kehitettävissä ja ennen kaikkea: tuettavissa. Kun koulu rakentaa tilaa tunteille, reflektoinnille ja sosiaaliselle tuelle, se kasvattaa kestävää jaksamista, joka kantaa läpi työuran ja läpi kriisien.

POHDITTAVAKSI:

• Mistä sinun voimavarasi rakentuvat?
• Mitkä työsi vaatimukset kuluttavat eniten?
• Milloin viimeksi pysähdyit miettimään: “Miten minä oikeasti voin?”

Artikkeli pohjautuu tutkimustietoihin mm. Salmela-Aro ym. (2019, 2022), Pyhältö ym. (2011), Hascher & Waber (2021), Melkko & Ilves (2024) ja Marja-Kristiina Lerkkasen, Katariina Salmela-Aron ja Marja Vauraan toimittamaan kirjaan Koulun resilienssi.

Tutustu kirjaan lisää