Luokassa on helppo huomata, ettei vireystila koske vain yksittäisiä oppilaita, vaan tunne- ja vireystilamme tarttuvat ja muuttuvat kollektiiviseksi ilmiöksi. Pyrimme tiedostamattomasti ”virittäytymään” muiden läsnäolijoiden taajuudelle. Optimaalinen vireystila merkitsee kouluarjessa aktiivisia, kiinnostuneita ja läsnä olevia oppilaita. Miten voit tunnistaa luokassasi ali- tai ylivireystiloja? Katso myös vireystilaa tukeva harjoitus jutun lopusta!
Luokassa havaittavia ylivireyden merkkejä: — vaikeus istua rauhassa paikallaan — tarve liikkua — huomion suuntautuminen moneen asiaan yhtä aikaa — pinnallinen ja nopea hengitys — alhainen ärsytyskynnys — jatkuva puhuminen — ajatusten ja toiminnan jumittuminen — negatiivinen ja toisia arvosteleva asenne — kärsimättömyys
Luokassa havaittavia alivireyden merkkejä: — väsymys ja poissaoleva olotila — eristäytyminen, kykenemättömyys sosiaaliseen kanssakäymiseen — toiminnan hitaus — heikko koordinaatiokyky — heikko oma-aloitteisuus ja keskittyminen — alisuoriutuminen — apaattisuus — haluttomuus ja alakuloisuus
Keho ja mieli harvemmin rauhoittuvat tai aktivoituvat käskystä tai kognitiivisesti järkeilemällä. Autonomista hermostoa voi kuitenkin säädellä kehokeskeisillä toiminnoilla, kuten liikkumisella, hengityksen tarkkailulla ja aistien avaamisella.
Tässä harjoitus vireystilan säätelyyn koko luokalle
Käsi kädessä Tarvikkeet: Yksi kynä ja paperi paria kohden, teippiä Aika: 5 minuuttia
Harjoitus: Jaa oppilaat pareiksi ja anna pareille kynä ja paperia. Pyydä pareja istumaan vierekkäin ja teippaamaan paperi pulpettiin heidän väliinsä.
Parit ottavat kynästä kiinni toinen oikealla ja toinen vasemmalla kädellä. Oppilaiden tulisi nyt piirtää tai kirjoittaa yhdessä irrottamatta kumpikaan kättään kynästä. Kysy kysymyksiä, joihin vastaaminen onnistuu yhdellä tai muutamalla sanalla. Voit esimerkiksi kerrata edellisen tunnin asioita tai kysellä läksyjä. Vaihtoehtoisesti voit pyytää oppilaita piirtämään jotakin suhteellisen yksinkertaista.
Ensimmäisten kertojen jälkeen voi olla hyvä keskustella siitä, miltä tällainen työskentely tuntuu, ottiko jompikumpi johtajan aseman ja mikä toimi, mikä ei.
Tämä harjoitus herättelee aistimaan muita ja lukemaan kehonkieltä sekä virittää läsnä olevaksi tähän hetkeen. Oppilaiden olisi hyvä päästä tekemään harjoitusta eri parien kanssa. Silloin on helpompi huomioida myös omaa tapa toimia.
Kirjan 150 harjoitusta ovat saaneet innoituksensa taideterapiasta, mutta kuka tahansa voi hyödyntää ideoita omassa työskentelyssään. Monet harjoituksista ovat lyhyitä, ja ne on helppo ottaa osaksi tavallista oppituntia sekä toteuttaa yhdessä koko luokan kanssa. Kirja sisältää myös pidempiä prosessiharjoituksia, joissa työskennellään useamman päivän ajan erilaisten harjoitusten parissa saman teeman alla.