Pedagogiset asiakirjat sisältävät yleensä osion, jossa pyydetään kuvaamaan oppijan oppimisen, kasvun, kehityksen, hyvinvoinnin tai koulunkäynnin kokonaistilannetta. Nämä kirjaukset voivat olla luonteeltaan joko kuvailevia tai tulkinnallisia. Kuvailevissa kirjauksissa oppijan toimintaa, näkemyksiä tai hänestä tehtyjä havaintoja pyritään kuvaamaan suhteellisen objektiivisesti ja neutraalisti, kun taas tulkitsevissa kirjauksissa oppijan toimintaa arvioidaan tai sille annetaan myönteinen tai kielteinen merkitys.

Pedagogisten asiakirjojen kuvauksia oppijoista on aikaisemmissa tutkimuksissa kritisoitu ongelmakeskeisyydestä ja yksipuolisuudesta. Vaikka asiakirjoissa kuvataan myös oppijoiden erilaisia vahvuuksia, pääpaino asiakirjoissa näyttää kuitenkin olevan oppimisen tai käyttäytymisen haasteiden sekä tuen tarpeiden kirjaamisessa. Lyhyet kirjaukset eivät myöskään välttämättä ohjaa oppijoita eteenpäin auttamalla heitä esimerkiksi hahmottamaan, mitä oppia seuraavaksi tai miten vahvistaa osaamistaan. Joskus tällainen voi ulottua myös tulevaisuuteen, jolloin kirjaaminen rakentaa kielteisiä ennusteita oppijasta tai hänen oppimisestaan.

Mikäli teksti sisältää paljon tällaisia normatiivisiin kehityksellisiin odotuksiin liittyviä kieltoja, oppija asemoidaan asiakirjoissa toistuvasti vaillinaiseksi ja haastavaksi, eivätkä hänen vahvuutensa pääse puutteisiin keskittyvän näkökulman takaa esille.

Olemassa olevien taitojen ja tämänhetkisen kehityksen painottaminen
Yksi tapa monipuolistaa pedagogista kirjaamista, on kiinnittää erityistä huomiota olemassa olevien taitojen ja tämänhetkisen kehityksen painottamiseen. Tällöin runsaalle negaatioiden käytölle on kuvata kehittynein taito tai korkein osaamisen taso, mikä oppijalla on kirjaamishetkellä. Tällöin kuvauksen painopiste ei olekaan siinä, mitä oppija ei vielä osaa, vaan siinä, missä hän on taidon opettelemisessa tällä hetkellä menossa. Usein jo olemassa olevien taitojen ja tämänhetkisen kehityksen painottaminen tuottaa kuitenkin yksityiskohtaisemman ja dynaamisemman kuvan oppijan taidoista kuin pelkkä toteutumattoman odotuksen kirjaaminen.

Seuraavissa esimerkeissä kuvataan, miten negaatioiden käyttöön nojautuva kuvaus oppijan taidoista voidaan muuttaa oppimisen prosessiluonnetta ja olemassa olevia taitoja painottavaksi kuvaukseksi:

”Sakari ei puhu ollenkaan.” —> ”Sakari käyttää kymmenen kuvan joukkoa kommunikoidessaan. Hän tervehtii tavatessaan hymyllä ja ääntelyllä ja vilkuttaa hyvästiksi. Huomion herättämiseen Sakari käyttää ka-tavua muistuttavaa äännettä.”

”Liina ei osallistu ryhmän toimintaan.” —> ”Liina viihtyy ryhmän mukana, vaikka ei aina osallistuisikaan toimintaan. Hän istuu mielellään muiden seurassa ja seuraa valppaasti keskusteluja.”

”Riina ei osaa lukea.” —> ”Riina tuottaa suuren osan kirjainmerkeistä äänteinä ja harjoittelee tavujen muodostamista niiden pohjalta.”

Lähde:
Maarit Alasuutari — Noora Heiskanen — Anja Rantala — Tanja Vehkakoski
Hyvä pedagoginen kirjaaminen
Oppimista tukeva dokumentointi käytännössä



Uutuuskirja Hyvä pedagoginen kirjaaminen kokoaa sekä tutkimustietoa että käytännön esimerkkejä hyvästä pedagogisesta kirjoittamisesta ja dokumentoinnista.

TUTUSTU LISÄÄ UUTUUSKIRJAAN.