Hyvinvoiva lapsi on utelias, innokas ja valmis oppimaan uutta. Hänellä on ympäristö, jossa hän voi kokeilla, onnistua ja kokea tulevansa hyväksytyksi omana itsenään. Tällaisen ympäristön luominen edellyttää kasvattajilta sekä turvallisen ympäristön luomista että ohjausta.



Osallisuus: enemmän kuin läsnäoloa
Lapsen hyvinvointi rakentuu osallisuuden kokemuksesta. Osallisuus ei tarkoita vain paikalla olemista, vaan sitä, että lapsi kokee olevansa merkittävä osa yhteisöä ja että hänen mielipiteillään ja toiminnallaan on vaikutusta. Osallisuus ilmenee usein toimintana: lapset oppivat, kokevat ja luovat yhteyksiä maailmaan tekemisen kautta.

Toiminta ei kuitenkaan ole pelkkää velvollisuuksien täyttämistä, vaan väylä henkilökohtaiseen kasvuun ja itsensä toteuttamiseen. Se antaa lapselle mahdollisuuden kehittää taitojaan, tutustua uusiin asioihin ja löytää oma paikkansa. Samalla toiminta ilmentää lapsen arvoja ja tavoitteita, olipa kyseessä leikki, oppiminen tai sosiaalinen vuorovaikutus.

Kasvuympäristön merkitys
Lapsen osallisuus ja hyvinvointi riippuvat paljon hänen kasvuympäristöstään. Turvallinen ja kannustava ympäristö antaa lapselle mahdollisuuden toteuttaa itseään ja kohdata haasteita omien voimavarojensa mukaan. Joskus ongelmat liittyvät kuitenkin ympäristön rajoitteisiin, eivätkä lapsen kykyihin. Esimerkiksi meluisassa oppimisympäristössä keskittyminen voi olla haastavaa, mikä voi johtaa vääriin oletuksiin lapsen toiminnallisista ongelmista.

Normaaliuden rajojen uudelleen määrittely on avain kasvattajien työn helpottamiseen ja lasten hyvinvoinnin tukemiseen. Sen sijaan, että lapsia yritetään sopeuttaa ahtaisiin kyvykkyysnormeihin, voidaan ympäristöä mukauttaa lasten yksilöllisiin tarpeisiin. Tämä lähestymistapa mahdollistaa sen, että jokainen lapsi saa mahdollisuuden kasvaa ja oppia omassa tahdissaan.

Ratkaisuja osallistumisen haasteisiin
Kirjan Lapsen voimavarat tavoitteena on tarjota konkreettisia keinoja lasten toimintaan osallistumisen tukemiseen. Se kannustaa kasvattajia tunnistamaan tilanteita, joissa lapsen osallistuminen on vaikeutunut, ja etsimään ratkaisuja, jotka keskittyvät ympäristön ja toimintatapojen muokkaamiseen.

Kasvattajan rooli muutoksessa
Kasvattajilla on keskeinen rooli lapsen osallisuuden ja toiminnan tukemisessa. Heidän on tärkeää haastaa omia ennakkokäsityksiään ja hyväksyä, että joskus on tarpeen tehdä asioita eri tavalla kuin ennen. Tämä asenne auttaa sekä lasta että kasvattajaa löytämään yhdessä uusia tapoja kohdata haasteita ja rakentaa merkityksellistä arkea.

Kun jokainen lapsi saa mahdollisuuden kokea osallisuutta, he eivät vain opi ja kasva, vaan myös rikastuttavat ympäröivää yhteisöä omalla ainutlaatuisella panoksellaan.

Jutun lähteenä on käytetty kirjaa
Merja Tompuri
Lapsen voimavarat
Tunnista kuormitus ja tue toimintaa

Kirjassa on...

1. Keskiössä lapsen hyvinvointi ja yksilöllisyys
Kirja painottaa lapsen hyvinvointia, kasvun tukemista ja yksilöllisyyden hyväksymistä. Se tarjoaa konkreettisia keinoja, joilla kasvattajat voivat auttaa lapsia osallistumaan toimintaan ja toteuttamaan itseään.

2. Normaalisuuden rajoja laajentava lähestymistapa
Kirja kyseenalaistaa kapeat normaalisuuden määritelmät, jotka voivat johtaa lasten tarpeettomaan diagnosointiin. Se rohkaisee kasvattajia mukauttamaan ympäristöä ja toimintatapoja niin, että kaikki lapset voivat osallistua tasavertaisesti.

3. Ratkaisukeskeinen näkökulma käytännön kasvatustyöhön
Kirja tarjoaa käytännönläheisiä työkaluja, kuten toimintaterapian COMP-arviointimenetelmää, tunnistaa ja ratkaista lasten toiminnallisuuteen liittyviä haasteita. Sen tavoitteena on vähentää lasten tukitarpeita muokkaamalla ympäristöä eikä vain keskittymällä diagnooseihin.

Merja Tompuri työskentelee lasten kuntoutuksen parissa. Hän on hankkinut täydennyskoulutusta muun muassa sensorisen integraation terapiasta, mindfulnessista ja psykofyysisestä toimintaterapiasta. Toimintaan osallistumisen tukeminen on olennainen osa hänen työtään lasten toimintaterapeuttina.

Tutustu kirjaan lisää