Positiivinen kasvatus kysyy kärsivällisyyttä ja pitkää pinnaa.

Kouluyhteisöön kertyneen hyvinvointivajeen korjaaminen vaatii aikaa, energiaa ja ponnisteluja. Hyvinvointikulttuurin rakentaminen on syklinen, jatkuva prosessi, jonka tuoksinassa voi tuskin koskaan todeta olevansa turvallisesti perillä päämäärässä.

Muutoslaivan luotsilta vaaditaan erityisen paljon. Hänellä tulee olla pitkälle kantavaa näkyä ja viisautta oikean kurssin säilyttämiseen, tulipa vastaan millaisia myräköitä tahansa.

Kehittämistyö ei realisoidu lineaarisena kasvukäyränä kohti menestyksekästä lopputulosta. Ennemminkin se piirtyy lankakerämäisenä sekasotkuna, jossa koetaan yhtä lailla takapakkeja kuin edistysaskeleitakin.

Riemuvoittoja on harvakseltaan, suojuoksua sitäkin enemmän.

Hitaassa ja laajassa prosessissa pitää samanaikaisesti pyrkiä syvälliseen uuden luomiseen ja vanhoista tavoista poisoppimiseen. Kehittämistyön sykkeessä tulee sallia jaksot, jolloin vedetään henkeä, tarkastellaan kuljettua matkaa ja palaudutaan.

Tavoiteltaessa kestävää ja vaikuttavaa hyvinvointimuutosta on syytä hylätä epärealistiset odotukset. On oltava optimistinen mutta jalat tukevasti maassa sen suhteen, mitä on mahdollista saavuttaa.

Vankka kokemus osoittaa, että kehittämisen aikajänne kehittämistarpeen toteamisesta ja ensimmäisistä strategisista keskusteluista konkreettisiin hyvinvointituloksiin on vähintään viisi vuotta.

Kuulostaa äkkiseltään lannistavan pitkältä ajalta, mutta tosiasiassa kaikki ruohonjuuritasolta lähtevä kehittämistyö vie koulumaailmassa helposti yhtä pitkän ajan. Kun muutoslientä annostellaan sopivina annoksina, on se helpompi niellä. Rauhallisesti edettäessä ehtii varhaisten innostujien lisäksi myös hitaammin lämpenevä enemmistö mukaan.

On tapana sanoa, että kun kahdeksankymmentä prosenttia yhteisöstä on muutoksen takana, muutos voi toteutua.

Hyvin oleellista on myös nauttia kyydistä. Jos hyvinvoinnin kehittäminen alkaa tuottaa pahoinvointia, on pikimmiten tehtävä muutostahdin tarkistus tai kurssin muutos. Tärkeintä ei ole päämäärä vaan sitä kohti kuljettu matka.

Vaikka kukoistamisen saavuttaminen saattaa viedä vuosia, synnyttää positiivinen kasvatus joka päivä iloa ja merkityksellisyyttä kasvattajalle ja kasvattamisen kohteelle. Siitä hyvän mielen kaivosta ammentamalla on mahdollista löytää sinnikkyyttä ja voimavaroja myös monivaiheisen kehittämismatkan taittamiseen.

Muista!

— Kehittämistyö vaatii aikaa, energiaa ja pitkäjänteisyyttä.
— Kehittämistyö ei etene suoraviivaisesti, vaan siihen kuuluu myös takaiskuja ja pysähtyneisyyden hetkiä.
— Tärkeintä ei ole päämäärään pääseminen vaan matkanteko

Ote kirjasta:
Eliisa Leskisenoja
Kun koulu ei kukoistakaan
Miten saada positiivinen pedagogiikka toimimaan

Teoksessa Kun koulu ei kukoistakaaan — Miten saada positiivinen pedagogiikka toimimaan kerrotaan, millaisin käytäntein ja pedagogisin valinnoin voi luoda sellaisen kouluympäristön, joka vahvistaa kestävästi koko yhteisön hyvinvointia. Mukana on myös kannustavia esimerkkejä ja toimintamalleja kouluista, joissa ollaan jo pitkällä hyvinvointityössä.


KT, rehtori Eliisa Leskisenojalla on vahva asiantuntemus positiivisen pedagogiikan toteuttamisesta varhaiskasvatuksesta toiselle asteelle. Hänen sydämenasianaan on lujittaa kouluissa tehtävää hyvinvointityötä lasten ja nuorten myönteisen kasvun tukemiseksi.

Tutustu kirjaan