Positiivinen kasvatus on levinnyt kouluihin ympäri Suomen. Silti lasten ja nuorten pahoinvointi lisääntyy, ja koulut kamppailevat käytösongelmien kanssa. Onko positiivinen kasvatus vaikuttavaa?

Positiivisen kasvatuksen periaatteiden levittämiseksi on perustettu monenlaisia organisaatioita ja yrityksiä. Myös käytössä olevissa opetussuunnitelmissa on useita positiivisen kasvatuksen heijastumia.

Samalla kun positiivisen kasvatuksen suosio on suurempaa kuin koskaan, elämme ajassa, jossa hätää ja pahoinvointia on kaikkialla. Koulut kohtaavat jatkuvasti työrauha- ja käytösongelmia ja oppilaiden osaaminen heikentyy.

”Koulujen on etulinjassa jatkettava taisteluaan lasten ja nuorten hyvinvoinnin lisäämiseksi, mutta uusin asein. On rakennettava optimistisia tulevaisuuskuvia ja ymmärrettävä laaja-alaisten ennalta ehkäisevien toimien välttämättömyys”, kertoo Kun koulu ei kukoistakaan — Miten saada positiivinen pedagogiikka toimimaan -kirjan kirjoittanut Eliisa Leskisenoja.

Maailmalla tehdyt tuoreet tutkimukset paljastavat, ettei positiivisella kasvatuksella automaattisesti saavuteta suuria hyvinvointivaikutuksia.

Hyvinvointityön tärkeys on myös Suomen koulumaailmassa yleisesti tunnustettu, mutta sen tavoitteenasetteluun, toteutustapoihin ja arviointiin kaivataan lisää jykevyyttä ja systemaattisuutta. ”Mikäli toiminta on suunnittelematonta ja strategisesti heppoista, se jää helposti pinnalliseksi ja lyhytjänteiseksi. Tällöin hyvinvointihyödyt ovat vähäisiä tai ne jäävät kokonaan toteutumatta”, Leskisenoja sanoo.

Hajanaisten ja irrallisten toimien sijaan tulisi pyrkiä kohti kokonaisvaltaista ja yhteisöllistä, oppilaan koulupolun mittaista hyvinvointikulttuuria. Tämä tarkoittaa koulua, jossa pelkän pahoinvoinnin poistamisen sijaan rakennetaan hyvinvointia aktiivisesti ja systemaattisesti.

”Koulu on erilaisista vuorovaikutussuhteista koostuva kokonaisuus, jonka yhdessä osiossa tapahtuva myönteinen muutos edistää myönteistä kehitystä koko systeemissä. Tunnetilojen tavoin myös hyvinvointi on tarttuvaa. Vaikka koko koulun yhteisrintamalla eteneminen johtaa vaikuttavimpiin tuloksiin, lähtevät kaikki muutokset liikkeelle suunnannäyttäjistä — pelkäämättömistä ja kekseliäistä visionääreistä, jotka uskaltavat poiketa valtavirrasta ja raivata uusia ajattelemisen ja tekemisen polkuja”, sanoo Leskisenoja.

Teoksessa Kun koulu ei kukoistakaaan — Miten saada positiivinen pedagogiikka toimimaan kerrotaan, millaisin käytäntein ja pedagogisin valinnoin voi luoda sellaisen kouluympäristön, joka vahvistaa kestävästi koko yhteisön hyvinvointia. Mukana on myös kannustavia esimerkkejä ja toimintamalleja kouluista, joissa ollaan jo pitkällä hyvinvointityössä.


KT, rehtori Eliisa Leskisenojalla on vahva asiantuntemus positiivisen pedagogiikan toteuttamisesta varhaiskasvatuksesta toiselle asteelle. Hänen sydämenasianaan on lujittaa kouluissa tehtävää hyvinvointityötä lasten ja nuorten myönteisen kasvun tukemiseksi.

Tutustu kirjaan