Kun lapsilta kysytään, mitkä asiat ovat heille tärkeitä heidän ollessaan yhdessä muiden lasten kanssa, heidän antamansa vastaukset ovat keskenään erilaisia.

Osa lapsista kertoo tärkeäksi sen, että he saavat läheisiä ystäviä ja voivat kokea kuuluvansa porukkaan — tällaisia tavoitteita kutsutaan liittymistavoitteiksi. Toisille taas on erityisen tärkeää, että heidät huomataan, heitä ihaillaan, he ovat suosittuja ja he saavat päättää asioista kaveriporukassa. Nämä ovat statustavoitteita. Sekä liittymistavoitteet että statustavoitteet ovat perustarpeita myös meillä aikuisilla.

On perin inhimillistä, että jossain määrin tavoittelemme sekä muihin liittymistä että statusta. Sillä, missä määrin nämä asiat ovat meille tärkeitä ja missä suhteessa ne ovat toisiinsa, on merkitystä sosiaalisen käyttäytymisen kannalta.

Lapsilla ja nuorilla, jotka kiusaavat usein toisia, on enemmän statustavoitteita kuin niillä lapsilla, jotka eivät kiusaa.

Taipumus kiusaamiseen korostuu erityisesti niillä, joilla on paljon statustavoitteita ja paljon vähemmän liittymistavoitteita. Jos taas sekä statustavoitteet että liittymistavoitteet ovat vahvat, statusta pyritään todennäköisesti hankkimaan muilla tavoin kuin kiusaamalla — kiusaaminenhan saattaisi vähentää mahdollisuuksia liittyä ja luoda läheisiä suhteita toisiin. Mutta jos statustavoitteet ovat vahvat eikä läheisiä suhteita muihin pidetä tavoittelemisen arvoisina, kiusaamisen riski kasvaa.

Liittymis- ja statustavoitteet eivät ole pysyviä piirteitä, vaan ne voivat vaihdella esimerkiksi sen mukaan, millaisia mahdollisuuksia ympäristö tarjoaa näiden tavoitteiden toteutumiselle. Erilaiset ympäristöt ja tilanteet aktivoivat erilaisia tavoitteita.

Myös eri ihmissuhteissa tavoitteemme voivat olla erilaisia. Joidenkin ihmisten kanssa saamme ehkä läheisyyden ja liittymisen tarpeet tyydytettyä, kun taas toisessa yhteisössä pyrimme tyydyttämään statustavoitteita. Siksi myös käyttäydymme eri ihmissuhteissa eri tavalla.

Joku voisi kysyä, miksi ihmeessä ihailua tai statusta haluava kiusaisi muita — eihän näillä keinoin voi saada ihailua osakseen.

Valitettavasti tämä ei pidä paikkaansa. Muita kiusaavat lapset ja varsinkin nuoret koetaan usein koululuokassa suosituiksi oppilaiksi, ja on jopa osoitettu, että muita kiusaamalla lapsi tai nuori voi ylläpitää tai parantaa omaa statustaan ryhmässä. Vaikka usein on ajateltu tämän tapahtuvan läheisten suhteiden kustannuksella — vaikka tällainen lapsi tai nuori koettaisiin suosituksi, hänestä ei juuri kukaan henkilökohtaisesti pitäisi — olemme uudessa tutkimuksessamme osoittaneet, ettei asia ole näinkään. Esimerkiksi yläkouluikäisistä muita kiusaavista nuorista varsin iso osa on sellaisia, jotka paitsi koetaan suosituiksi oppilaiksi ovat myös pidettyjä.

Statustavoitteet eivät suinkaan ohjaa lapsen tai nuoren käyttäytymistä tietoisesti. Lapsi tai nuori ei ajattele, että ”haluaisinpa olla suositumpi, ja ehkä se muita kiusaamalla onnistuu, joten alan kiusata jotakuta”. Sen sijaan hänen huomion ja ihailun tarpeensa saa hänet toimimaan tällä tavoin, kun erilaisten tapahtumaketjujen yhteydessä esimerkiksi luokka- tai koulutoverit tulevat palkinneeksi kiusaamiskäyttäytymisestä. Hän saa esimerkiksi toiset nauramaan, mikä ruokkii hänen statuksen nälkäänsä.

Ote kirjasta:
Christina Salmivalli
Kiusaamisväkivalta
Ymmärrä kiusaamisilmiö ja puutu oikein

Tutustu kirjaan lisää

Muut kirjoituksen lähteet:
Lähteet:
Baumeister, R. F. & Leary, M. R. (1995). The need to belong: Desire for interpersonal attachments as a fundamental human motivation. Psychological Bulletin, 117(3), 497—529.

Anderson, C., Hildreth, J. A. D. & Howland, L. (2015). Is the desire for status a fundamental human motive? A review of the empirical literature. Psychological Bulletin, 141(3), 574—601.

Salmivalli, C., Ojanen, T., Haanpää, J. & Peets, K. (2005). ”I’m O.K. but you’re not” and other peer-relational schemas. Explaining individual differences in children’s social goals. Developmental Psychology, 41, 363—375.

van der Ploeg, R., Steglich, C. & Veenstra, R. (2020). The way bullying works: How new ties facilitate the mutual reinforcement of status and bullying in elementary schools. Social Networks, 60, 71—82.

Turunen, T., Malamut, S., Yanagida, T. & Salmivalli, C. (2024). Heterogeneity of adolescent bullying perpetrators: Subtypes based on victimization and peer status. Journal of Research on Adolescence. doi.org/10.1111/jora.12986