Oppilas tuli tunnille täynnä sanatonta turhautumista. Kasvoista näkyi väsymystä ja suruakin. Hän kaatoi tuoleja kulkiessaan omalle paikalleen. Onneksi vain tuoleja. Toiset oppilaat vilkaisivat syrjäkarein ja istuutuivat pulpettiensa ääreen. Monisteen kulmaan piirtyi mustalla paksulla tussilla tägejä. Vähän meni läpi pulpetin pintaankin. Lopuksi ovi pamahti ja oppilas häipyi.



Välitunnilla löysin hänet käytävältä, ja istuimme yhdessä alas tyhjään luokkaan. Seuraavien hetkien aikana minä opin hänen elämästään ja arjestaan enemmän kuin koko lukuvuoden aikana. Opin minä itsestänikin. Miten vaikeaa on kuunnella, kun tekee mieli vain saarnata käyttäytymisen vaaroista, huomauttaa rikotuista järjestyssäännöistä ja muistuttaa toisen kunnioittamisesta. Purkaa vähän harmistustakin.

Kasvatuskeskustelu on ollut minulle tärkeä asia peruskouluarjessa kahdesta syystä: olen joka kerta oppinut nuoresta asioita, jotka auttavat minua näkemään hänet koulussa koko elämänsä ja historiansa kanssa.

Toiseksi olen joka kerta huomannut, kuinka paljon minulla on opittavaa ja kehityttävää keskustelijana. Palkitsevinta on ollut olla vain kuuntelevana aikuisena, jolle nuori on tärkeä. Kirjani Luo luottamus aikuiseen on syntynyt tarpeesta oppia kasvatuskeskustelusta lisää ja hahmottaa samalla siihen liittyvien nuorten elämää ja kouluarkea.

Perusopetuslain mukaan kasvatuskeskustelu on ensisijainen tapa puuttua oppilaan käytökseen. Koulun sykkeisessä arjessa istuudutaan keskustelemaan kaksin: aikuinen ja nuori.

Kasvatuskeskusteluja käydään luonnollisesti myös alakoulussa. Kasvokkain kehitytään keskustelu- ja ongelmanratkaisutaidoissa eri-ikäisten kanssa. Kuuntelutaidoissa kehittyminen on tärkeää lapsille, nuorille ja aikuisille erilaisissa elämäntilanteissa eikä vain koulussa.

Kasvatuskeskusteluun johtavat koulun järjestyssääntöjen rikkomukset. Nuori on rikkonut oppilaille kuuluvia velvollisuuksiaan. Usein nuoret osaavatkin kasvokkain kuvailla käytöstä, jota heiltä olisi odotettu. Rike, moka tai virhearvio käytökseen liittyvässä harkinnassa ja valinnassa on kuitenkin tapahtunut.

Ollaan alkuruudussa, kun istuudutaan yhdessä miettimään tapahtunutta.

Parhaimmillaan kasvatuskeskustelu voi sanoittaa nuorelle tärkeitä tulevaisuudessa tarvittavia taitoja, antaa kokemuksen arvokkuudesta ja hyväksytyksi tulemisesta rikkeestä huolimatta, tukea nuoren ymmärrystä omasta itsestään ja vahvistaa ajatusta, että hänelle toivotaan hyvää. Miten kuunnella nyt niin tarkkaan, että nuoren elämässä vahvistuisi luottamus aikuiseen?

Luo luottamus aikuiseen -opas pyrkii näyttämään mahdollisuuksia rakentavaan kasvatuskeskusteluun. Kutsun kirjan avulla pohtimaan kasvatuskeskustelun merkitystä oppilaille, itselle ja työyhteisölle.

• Miten käytössä oleva käyttäytymiseen puuttumisen tapa nousisi koulussa selkeämmin välittämisen kenttään?
• Miten työyhteisössä oleva viisaus ja voimavarat käytettäisiin niin, että keskustelun asema ongelmien käsittelyssä vahvistuisi ja yhä harvemman oppilaan täytyisi istua hiljaa jälki-istunnossa käytöstään miettimässä?
• Miten hiljaisuuden vaatimuksella ja tylsyyden kokemuksella olisi pienempi painovoima kuin kuuntelulla, keskustelun mallintamisella ja yhteisellä ratkaisun etsimisellä?

Tutustu kirjaan lisää