Turvallisuus rakennetaan yhdessä ja tietoisesti

Turvallisuus on moninainen ilmiö. Se koostuu niin fyysisestä, psyykkisestä kuin sosiaalisestakin turvallisuudesta. Turvallisuuden tunne on yksilöllinen, mutta turvallisuus on perusluonteeltaan kollektiivinen ilmiö.



Turvallisuus on yhdessä olemisen ja toimimisen lähtökohta myös kouluissa, eikä olekaan ihme, että vaikka turvallisuuden edistäminen kuuluu yhteisössä jokaisella, oppilaitoksiin usein nimetään vielä erikseen turvallisuusvastaavat. Turvallisuustaidot ovat opeteltavissa olevia taitoja, joita voi kehittää esimerkiksi laadukkaan ammattikirjallisuuden lukemisen turvin. Turvallisuus ei ole itsestäänselvyys eikä mustavalkoinen ilmiö; sen eteen tulee tehdä koko ajan työtä. Turvallisuustaitoja on mahdollista harjaannuttaa osana muuta opetusta esimerkiksi pari- ja ryhmätöiden sekä niiden esittelemisen myötä.

Pedagogisen turvan käsikirja -teoksen kirjoittajat Kira Hurme ja Tarmo Kyllönen ovat kasvatustieteen maistereita, joista molemmat työskentelevät opetuksen ja koulutuksen sekä tietokirjoittamisen parissa. He ovat yhdessä luoneet prima-edu -konseptin turvallisuuden kehittämiseen.

”Pystyäkseen parhaimpaansa oppijan pitää tuntea olonsa turvalliseksi”, linjataan teoksen takakansitekstissä turvallisuuden merkitys oppimisessa; tunne turvallisuudesta mahdollistaa oppimisen, myönteisen kehittymisen, osallisuuden ja luovuuden. Opettaja on koulussa keskeinen turvallisuuden rakentaja: aikuinen, ryhmän johtaja ja kokonaisuuden tarkastelija. Turvallisuutta on mahdollista edistää elein, säännöin ja puhein.

Vuorovaikutus on hyvin keskeinen turvallisuutta rakentava tai nakertava taito.

Teoksessa on paljon käytännönläheisiä tapausesimerkkejä. Tavoitteena on tarjota pedagogiseen turvallisuuteen liittyen konkretiaa. Siinä onnistutaan. Keinoja ja esimerkkejä turvallisen ilmapiirin rakentamiseksi esitellään runsaasti eri koulutusasteille.

Turvallisuusharjoituksissa lähdetään niinkin konkreettisesta ja arkisesta asiasta kuin hengitystietoisuudesta liikkeelle; lähtökohtana kuormittavissa ja vaarallisissa tilanteissa kun on muistaa säilyttää rauhallinen hengitysrytmi. Sanaton viestintä kattaa joidenkin tutkimusten mukaan jopa 90 prosenttia kokonaisviestinnästä, joten rauhallisuutta ja turvallisuutta luovien eleiden, ilmeiden, äänenpainojen ja muun kehoviestinnän läpikäynti seikkaperäisesti on oleellista. Tunneilmaisun merkitystä vuorovaikutustilanteessa ei voi koskaan korostaa liikaa, teoksessa muistutetaan.

Teos on jaettu selkeästi eri aihepiireihin liittyviin osiin. Tarkastelluksi tulevat muun muassa henkilöturvallisuutta uhkaaviin tilanteisiin varautuminen, toiminta uhkatilanteissa sekä vuorovaikutus turvallisuuden tunteen rakentajana. Osioiden lopuista löytyy pohdittavaksi-tehtäviä sekä kysymyksiä ryhmäkeskustelun pohjaksi. Liitteistä löytyy muun muassa konsultoivan erityisopettajan huoneentaulu jaksamisen tueksi.

Järeä tietoteos turvallisuudesta sopii hyvin opetuksen ja kasvatuksen ammattilaisten luettavaksi.

Katariina Knuutinen
äidinkielen ja kirjallisuuden lehtori
Järvenpään Yhteiskoulu

Tutustu kirjaan lisää