Aikuisten tehtävä ei ole muuttaa lasta toisenlaiseksi. Meidän tehtävämme on etsiä oppilaan vahvuudet sekä ottaa käyttöön parhaat pedagogiset tukikeinot, joilla voimme auttaa lasta onnistumaan koulussa haasteista huolimatta. On tärkeää pysähtyä miettimään, pyöriikö lapsen ympärillä koulussa negatiivinen vai positiivinen kehä.
Negatiivisella kehällä puhumme oppilaasta kielteiseen sävyyn opettajanhuoneessa ja aikuisten kesken. Annamme oppilaalle paljon korjaavaa tai kieltävää palautetta. Lähetämme otiin enemmän negatiivista kuin positiivista viestiä.
Pitkällä aikavälillä vuorovaikutussuhde oppilaaseen kärsii ja värittyy kielteisesti. Oppilaan itsetunto ja kokemus omasta pystyvyydestä ja arvokkuudesta heikkenevät vuosien kuluessa. Peili, josta lapsi tai nuori katselee itseään, näyttää kuvaa epäonnistuneesta ja muita huonommasta oppilaasta.
Positiivisella kehällä tunnistamme oppilaan haasteet ja ymmärrämme mistä ne johtuvat. Haasteiden rinnalla kiinnitämme vähintään yhtä paljon huomiota oppilaan vahvuuksiin. Pidämme yllä kasvun asennetta, yhdessä oppimista ja toiveikkuutta. Puhumme lapsesta selän takana hyvää ja kiinnitämme huomioita tietoisesti hyvään. Yhteydenpito kotiin sisältää enemmän positiivista ja pienten hyvien askeleiden huomaamista kuin negatiivista.
Pitkällä aikavälillä lapsen itsetunto rakentuu vahvaksi ja terveeksi. Vuorovaikutus koulun aikuisten ja oppilaan välillä on lämmintä ja turvan tunnetta herättävää. Peilistä lapsi näkee kuvan, jossa korostuvat hänen vahvuutensa ja ainutlaatuisuutensa. Hän näkee kuvan arvokkaasta lapsesta.
Jos huomaat, että työyhteisössäsi jonkun lapsen ympärillä pyörii negatiivinen kehä, kannattaa miettiä aktiivisesti, miten kehä voidaan muuttaa positiiviseksi. Yksikin aikuinen voi olla muutoksen alullepanija. Yksikin aikuinen voi omilla teoillaan ja puheillaan muuttaa kehän negatiivisesta positiiviseksi.