Toimin koulussamme toisena kasvatuskeskusteluista vastaavana opettajana. Tässä työssä viidentoista vuoden aikana oppilaiden kanssa on keskusteltu muun muassa kiusaamisesta, myöhästelystä, luvattomista poissaoloista, työrauhan häirinnästä oppitunneilla ja luvattomista koulualueelta poistumisista kesken koulupäivän. Välillä keskustelut aiheuttavat muutoksen oppilaan käyttäytymisessä tai toiminnassa heti, toisinaan muutos jää arvailujen varaan. Joskus menee useampi vuosi, jotta oppilas edes ymmärtää, miksi jostain asiasta keskusteltiin.



Ryhdyin kasvatuskeskustelujen pitämiseen pystymetsästä. Työ on opettanut tekijäänsä. Välillä olen miettinyt, voisiko työhön olla jotain koulutustakin, koska kasvatuskeskusteluissa tulee vastaan aika lailla elämän koko kirjo eikä minulla ole esimerkiksi kuraattorin tai psykologin koulutusta. Harvalla opettajalla on, ja näistä kuitenkin on hyötyä kasvatuskeskustelutilanteissa, joissa oppilaan ja opettajan suhde on erilainen kuin vaikkapa oppitunneilla. Maria Vaaranmaan Luo luottamus aikuiseen — Opas toimivaan kasvatuskeskusteluun vastaa loistavasti tähän toiveeseen! Vaaranmaa on pitkään yläkouluikäisten parissa työskennellyt opettaja, joka on kokenut työssään keskustelun toimivampana puuttumiskeinona kuin kurinpitomenetelmät. Minulla on sama kokemus.

Teoksessa ei anneta valmiita reseptejä kasvatuskeskusteluiden pitämiseen. Tämä on hyvä asia; jokainen opettaja pitää kasvatuskeskusteluja omana persoonanaan ja omalla tavallaan. Teoksessa kerrotuista tapausesimerkeistä voi kuitenkin saada vertaistukea ja ideoita. Teoksen silmäilijälle lukujen lopuista löytyvät Ytimessä-osiot tiivistävät kunkin luvun keskeiset asiat. Pohdintaosioista puolestaan löytyy kysymyksiä, joiden avulla voi peilata omaa kasvatuskeskustelutyötään. Kasvatuskeskusteluja oppilaan kanssa käyvä opettaja voi esimerkiksi miettiä, mikä voisi olla nuoren elämän kannalta tärkein nykyisyyden ja tulevaisuuden taito, jonka ottaa kasvatuskeskustelussa esille, millaisen jäljen haluaa jättää kasvatuskeskustekusta nuoren mieleen ja miten kasvatuskeskustelussa voidaan vahvistaa kouluun kiinnittymistä.



Kasvatuskeskustelu jättää jäljen. Kun oppilaan kanssa keskustellaan koulunkäyntiä haittaavasta toiminnasta, oppilas on väistämättä läsnä. Hän ei ole osa isoa opetusryhmää eikä huku oppilasmassaan. Oppilaalle puhutaan henkilökohtaisesti, häneltä kysytään ja oppilasta haastetaan miettimään. Hän ei pääse pakoon hupparin hupun syvyyksiin eikä piilottamaan itseään kännykän taakse tai kuulokkeista tulevan musiikin lumoihin. Nähdyksi, kuulluksi ja ymmärretyksi tuleminen on ihmisen perustarve. Tämän ajatuksen ympärille rakentuu Vaaralan lämmin ja syvästi inhimillinen tietoteos.

Kirjoittaja:
Katariina Knuutinen
äidinkielen ja kirjallisuuden lehtori
Järvenpään Yhteiskoulu

Tutustu kirjaan lisää