Oppilas istuu hiljaa, ei katso ketään silmiin, ei hymyile eikä osallistu ryhmätyöhön. Hän ei koe olevansa osa joukkoa.

Laumavietti on ihmislajin syvä, synnynnäinen tarve kuulua joukkoon ja kokea itsensä merkitykselliseksi. Se on yksi perustavanlaatuisimpia voimia, joka ohjaa niin oppilaiden kuin opettajienkin käyttäytymistä. Silti sitä harvoin käsitellään opetuksessa tai kouluyhteisöissä, vaikka sen vaikutukset ovat läsnä joka hetki.



Miten voisimme rakentaa kouluistamme yhteisöjä, joissa jokainen kokee olevansa arvokas osa laumaa?

Laumavietti on biologinen, psykologinen ja sosiaalinen mekanismi, joka on kehittynyt selviytymisemme tueksi. Ihminen ei pärjää yksin. Evoluutio on ohjelmoinut meidät etsimään toistemme seuraa, liittymään ryhmiin ja toimimaan yhteisen hyvän eteen. Kuulumisen tunne aktivoi aivojemme mielihyväreittejä, vähentää stressiä ja parantaa jopa fyysistä terveyttä.

Opettajina meidän on tärkeä ymmärtää, että oppilas ei voi hyvin eikä opi jos hän kokee olevansa yksin tai ulkopuolinen. Tämä ei ole pieni huolenaihe vaan kivijalka, jonka varaan oppiminen ja kasvu rakentuvat.

Kouluyhteisössä laumavietti voi ilmetä monin tavoin:

• Positiivisesti, kun oppilaat kokevat yhteyttä, auttavat toisiaan, luottavat opettajaan ja kokevat ryhmänsä turvalliseksi.
• Negatiivisesti, kun se kääntyy sisä- ja ulkoryhmäajatteluksi, kiusaamiseksi tai ryhmän normeihin alistumiseksi, jopa itsetuhoon.

On syytä muistaa, että ulkopuolelle jääminen aktivoi aivoissa samoja alueita kuin fyysinen kipu. Pieni, viatonkin ryhmästä poissulkeminen voi tuntua kivulta, jota ei voi sanoin selittää ja sitä jo lapset voivat kantavat hiljaa sisällään.

Yhteenkuuluvuus ei ole bonusta

Tunne siitä, että kuuluu joukkoon, että omalla olemassaololla on merkitystä, että saa olla tarpeellinen muille, on yksi keskeisimmistä psykologisista perustarpeista. Jos tämä tarve ei täyty, seuraukset näkyvät nopeasti ja laajasti:
• Itsetunto heikkenee
• Motivaatio oppimiseen laskee
• Käyttäytymisessä näkyy vetäytymistä tai ylilyöntejä
• Oppilas lakkaa yrittämästä, koska kokee, ettei ole “kuitenkaan osa tätä”

Miten opettaja voi tukea laumavietin tervettä toteutumista?

1. Sanoita kuuluvuutta: Tunnista ja puheeksi ota tilanteet, joissa joku jää ulkopuolelle. Kerro ryhmälle, miksi jokaisella on merkitys.
2. Rakenna yhteisöä aktiivisesti: Luo mahdollisuuksia yhteistyöhön, roolinvaihtoihin ja vastavuoroisuuteen. Käytä draamaa, tarinoita ja keskusteluja kuulumisen teemojen avaamiseen.
3. Huomaa hiljaiset: Kaikki eivät kaipaa äänekästä sosiaalisuutta — mutta jokainen kaipaa nähdyksi tulemista. Muista, että introvertti voi kokea kuuluvuutta eri tavalla kuin ekstrovertti.
4. Rohkaise avoimuuteen: Luo kulttuuria, jossa tunteista saa ja kannattaa puhua. Kun oppilaat jakavat iloja ja murheita, ryhmän empatia vahvistuu.
5. Mallinna haavoittuvuutta ja vahvuutta yhtä aikaa: Näytä, että on ok pyytää apua, mokata tai myöntää, ettei aina jaksa. Opettajan esimerkki luo tilaa inhimillisyydelle.

Entä jos lauma ei toimi?

Joskus koululuokka tai työyhteisö ei täytä turvallisen lauman ehtoja. Voi syntyä klikkejä, ulkopuolisuutta ja kilpailua, jossa heikoimmat jäävät jalkoihin. Tällöin tarvitaan tietoista korjaamista ja rakenteellista tukea. On tärkeä kysyä:
• Mitä tässä ryhmässä arvostetaan?
• Kenelle annetaan tilaa?
• Miltä näyttää meidän yhteinen hyvä?

Yhteisökeskeisyys on tulevaisuuden toivo

Tulevaisuuden koulun ja yhteiskunnan suurin mahdollisuus piilee yhteisökeskeisessä elämäntavassa. Kun yhteistä hyvää aletaan arvostaa enemmän kuin yksilön suorituskykyä tai näyttävyyttä, myös yksilöt voivat paremmin. Laumavietti ei katoa, mutta se kaipaa tervettä suuntaa. Opettajat voivat olla sen ohjaajia.

Kuten 12-vuotias oppilas sanoi:
Se on niinku vapauttava tunne, että jes, noi hyväksyy millanen mä oon. Silloin pystyy ihan mihin vaan.

Miksi ihminen tarvitsee toisia? on hyvin ajankohtainen teos, joka kokoaa yhteen eri tieteenalojen näkemyksiä ja tutkimustietoa. Ytimessä on kuitenkin vanha viisaus: ihminen voi hyvin vain yhdessä muiden kanssa.

Lähde:


Niina Junttila — Emil Salovuori (toim.)
Miksi ihminen tarvitsee toisia?
Laumavietti ihmisen ydintarpeena

Teos korostaa erilaisten yhteisöjen merkitystä nykymaailmassa ja luo perustaa toiveikkaille mahdollisuuksille, joilla kestävä hyvinvointimuutos on mahdollista. Kirja on suunnattu erityisesti sosiaali- ja terveysalan sekä kasvatus- ja opetusalan ammattilaisille, päättäjille ja opiskelijoille. Se tarjoaa pohdittavaa jokaiselle, joka on kiinnostunut yhteiskunnan, yhteisöjen ja yksilöiden selviytymis- ja toimintakyvystä tulevaisuudessa.

Tutustu kirjaan